torstai 22. marraskuuta 2018

Turvallisuus

Tavoite: "Opettajaopiskelija tietää oman alansa opettajan työhön liittyvät turvallisuusohjeet ja –asiakirjat. Niitä reflektoiden hän suunnittelee omaan opetukseensa ja ohjaukseensa liittyvän turvallisuuskartoituksen, jossa ottaa huomioon opiskelijoiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden."

"Aikuiset ovat vastuussa siitä, että jokaisella lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on kasvu- ja oppimisympäristö, jossa on mahdollista kasvaa, kehittyä ja opiskella turvallisesti." (Lähde: https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas)

Mitä tarkoittavat käsitteet fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen turvallisuus?


Fyysinen turvallisuus

Fyysinen turvallisuus tarkoittaa fyysisten tilojen, rakennusten, teknisten järjestelmien ja laitteiden sekä lähiympäristön turvallisuutta. Laskisin mukaan myös sen, että turvallisuudesta vastaava henkilö (opetustilanteessa opettaja) tietää, miten eri tilanteissa on toimittava, ja osaa estää ja ennakoida vaaratilanteita sekä ohjata oppilaat turvaan. Fyysinen turvallisuus sisältää myös yksilön ruumiillisen koskemattomuuden sekä ympäristön väkivallattomuuden.

Esteettömyys on myös osa fyysistä turvallisuutta heille, joilla on rajoituksia liikunnan tai aistien käytön suhteen. Turvallisuuden kokeminen muutoinkin on yksilöllistä, ja siihen myös tilat ja niiden valaistus voivat vaikuttaa.

"Turvallisuuskulttuurin lähtökohtana on luottamuksellinen ja turvallinen työskentelyilmapiiri".

Psyykkinen turvallisuus

Turvallisuus on tunne. Jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin, ja jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi. Opettajan tulisi omalla toiminnallaan varmistaa, että jokainen tulee samanarvoisesti kohdelluksi ja kuulluksi.

Psyykkistä turvallisuutta voidaan edistää vahvistamalla tunnetaitoja ja itsetuntoa, sekä tukemalla ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä.

Sosiaalinen turvallisuus

Jokaisella ihmisellä on tarve kuulua joukkoon ja olla osa yhteisöä. Toisen asteen opintojen yhtensä tavoitteensa on myös opettaa nuori toimimaan erilaisissa yhteisöissä. Vastuullisen henkilökunnan tulee osata havaita kiusaamistapaukset ja kitkeä kiusaaminen pois. Myös seksuaalinen häirinnän tunnistaminen ja tiedostaminen, ja välitön puuttuminen siihen on tärkeää.

Pedagoginen turvallisuus

Pedagogiseen turvallisuuteen lasketaan lähinnä turvallisuuskasvatus: se, että oppija oppii toimimaan oman ja muiden turvallisuuden huomioon ottaen.

Turvallisuusosaamiseen liittyviä taitoja ovat esimerkiksi:




  • Toiminta eri tilanteissa huolehtien omasta ja muiden turvallisuudesta
  • Turvallinen liikkuminen liikenteessä
  • Vaaratilanteiden ennakointi ja niissä toimiminen
  • Keskeisten turvallisuussymbolien tunnistaminen
  • Yksityisyyden ja henkilökohtaisten rajojen suojaaminen
  • Toiminta kuluttajana
  • Tieto- ja viestintäteknologian vastuullinen käyttö
  • (Lähde: https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/pedagoginen_turvallisuus)

    Itse ajattelen, että turvallisuuteen kuuluu myös se, että oppija voi luottaa opettajan opetukseen: siihen, ettei tämä yritä syöttää oppijalle opetettavan asian ohella omaa maailmankuvaansa, vaan pyrkii kasvattamaan oppijaa suhtautumaan kriittisesti myös itseensä. Tähän liittyy myös lainaamassani listassa viimeisenä mainittu tieto- ja viestintäteknologia. Yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista taidoista nykyaikana on medialukutaito ja terve kriittisyys eri medioissa esitettyjä väitteitä kohtaan.

    Mitkä turvallisuuteen liittyvät lait ja dokumentit opettajan täytyy tuntea?


    Pelastuslaki määrittää, että sellaisiin rakennuksiin tai muihin kohteisiin, jotka ovat poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampia tai joissa vaaran tai mahdollsien onnettomuuden vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavia, on laadittava pelastussuunnitelma (pelastuslaki §15, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379#L3P15).

    Opetustoimen turvallisuusoppaan mukaan oppilaitoksen henkilöstö on otettava mukaan suunnitelmaa laadittaessa, ja suunnitelma on tehtävä henkilöstölle ja opiskelijoille tutuksi. Osa suunnitelman toteutusta on säännöllisin väliajoin tehtävät pelastusharjoitukset.
    (https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/suunnitelmat_ja_asiakirjat/pelastautumiseen_liittyvat_suunnitelmat)

    Opettajan kannalta keskeisimmät kohdat työturvallisuuslaissa ovat ehkä luvut 3 ja 4. 3. luvussa, Yhteistoiminta (17 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#a738-2002), todetaan, että "Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla." Siinä määritellään erityisesti työantajan velvollisuuksia. Luvussa 4 puolestaan pääsääntöisesti määritetään työntekijän velvollisuuksia, joihin kuuluu mm. määräysten ja ohjeiden noudattaminen sekä järjestyksen ja siisteyden ylläpitäminen, sekä vioista ja puutteellisuuksista ilmoittaminen ja niiden poistaminen.

    Työturvallisuuslain 2. luvussa 9 § määrittää, että työnantajalla on oltava työsuojelun toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on turvallisuuden ja terveellisyyden edistäminen ja työntekijän toimintakyvyn ylläpitäminen.

    Turvallisuussuunnitelma


    Opetusharjoittelupaikkani OAMK:n Kotkantien kampuksen turvallisuussuunnitelmat löytyvät verkosta, mikä on kätevää, koska sieltä ne on helppo kenen tahansa talossa toimivan lukea. Ohjeissa annetaan selkeät ohjeet siitä, miten toimitaan erilaisissa vaaratilanteissa, ja kerrotaan, että harjoituksia on järjestettävä vähintään kerran lukuvuodessa. Yleisten turvallisuusohjeiden lisäksi on uusille opiskelijoille tarkoitettu pelastussuunnitelma.

    Kuten ohjeissakin selvästi tulee esille, opettaja on vastuussa opetustilanteessa opiskelijoiden turvallisuudesta. Jos on esimerkiksi poistuttava rakennuksesta, opettajan tulee huolehtia siitä, että kaikki pääsevät kokoontumispaikalle. Uusien opiskelijoiden ohjeissa on myös pohjakartta.

    Turvallisuusohjeissa on kolme keskeistä vaaratilanteen muotoa: 1) hätätilanne, jossa jollakulla on jokin hätä, ja on toimittava ihmisen auttamiseksi, 2) poistumistilanne, esimerkiksi tulipalon tai vastaavan varaltaja 3) uhkaustilanne, joka vaatii joko neuvottelua, pakenemista tai suojautumista, tai kaikkea niitä yhteensä.

    Hätätilanteiden varalta kampuksella on ensikoulutettuja ihmisiä ja tarvittavat välineet. Poistumistilanteiden varalta on kokoontumispaikat parkkipaikoilla.

    Ohjeissa uhkaustilanteisiin kehoitetaan pysymään rauhallisena ja antamaan uhkaajalle, mitä tämä haluaa, ja tilaisuus paeta, ja lopuksi todetaan: "Huom. Jokainen ihminen on yksilö. Paniikissa ihmisen toimintaa ei voi ennustaa. Mahdollisen uhkauksen alettua toimi oman kykysi mukaan vaarantamatta muita. Pakeneminen ei ole pelkuruutta!"

    Käytännön harjoittelussa sain ohjaavalta opettajalta ohjeen pitää luokan ovet lukossa opetuksen aikana. Talossa on monia vartijoita, jotka oli helppo saada puhelimitse kiinni, joten arki sujui turvallisen tuntuisesti.

    Opetusmateriaalissa olleessa videossa opiskelijapoika piilotteli synkän näköisenä veistä repussaan. Videon opettajan käytös poikaa kohtaan oli tylyä, ja omalta osaltaan tietenkin lisäsi uhkaa. Vaikka periaatteessa opettajan tulisi olla ystävällinen ja asiallinen kaikkia kohtaan, niin myös opettajat ovat ihmisiä, ja hyvälläkin opettajalla on huonoja päiviä. Videon kaltaisten uhkaavien tilanteiden ennaltaehkäisy on suurempi ja merkittävämpi asia kuin mihin yhden oppilaitoksen, saati yhden opettajan rahkeet riittävät, mutta varmaankin vilpitön halu pyrkiä pitämään ammattiminänsä tuntosarvet herkkinä oppilaidensa tuntemuksille edesauttaa ongelmien ehkäisyssä. Ettei ainakaan itse ole se korsi, joka kamelin selän katkaisee. Tiedän, että itselläni on ihmisenä töitä tehtävänä sen eteen, että osaisin suhtautua riittävän herkkätuntoisesti kaikkiin: olen sosiaalisesti kömpelö ja huono aistimaan muiden tuntemuksia. Ehkä kuitenkin tietoisuus siitä auttaa.

    Turvallinen arki

    Kiusaaminen

    Koulumapujien taustalla on usein kiusaamista, ja kun lukee mediassa erilaisia kiusaamistarinoita, saa helposti sen käsityksen, että kiusaamista on kaikissa oppilaitoksissa, ja että sen ehkäiseminen on opettajille todella vaikeaa. Uskoakseni juuri edellä mainitsemiani tuntosarvia tarvitaan kiusaamisen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen. Itselleni tekisi varmasti hyvää opiskella kiusaamiseen puuttumista esimerkiksi sosiodraaman keinoin, koska en todellakaan osaa kuvitella, miten toimisin tilanteessa, jossa minun pitäisi vaikka ammattikorkeakoulussa - jossa opiskelijat ovat periaatteessa aikuisia - puuttua kiusaamiseen. Ymmärrän kuitenkin, että sellaiseen on puututtava välittömästi, kun sitä havaitsee.

    Tietoturva

    Sen lisäksi, että on itse huolehdittava siitä, että ei jätä kenenkään yksityistietoja toisten näkyville tai saataville, on syytä myös muistuttaa opiskelijoita tietoturvan merkityksestä nykypäivänä. EU:n tietosuoja-asetus GDRP koskee myös opettajia ja oppilaitoksia.


    maanantai 19. maaliskuuta 2018

    Erityispedagogiikan oppimistehtävä

    19.3.2018 Tasa-arvoasiaa maahanmuuttajien opetukseen:

    Tasan kaksi vuotta sitten, Minna Cathin päivänä, olin opettamassa turvapaikanhakijoille Suomen kieltä ja kulttuuria. Ohjeistuksena oli, että kutakin juhlapäivää käytettäisiin opetuksessa hyväksi, ja tietenkin oli muutenkin syytä kertoa, mistä Minna Canthin päivässä on kyse.

    En kuitenkaan löytänyt välineitä, joilla opettaa niin moniulotteista asiaa kuin tasa-arvo. Siksi päätin tätä tehtävää varten etsiä niitä ja kehittää itse. Silloisen työnantajani, SPR:n, sivuilta (https://rednet.punainenristi.fi/node/43035) löytyy opetusmateriaalia lähinnä vain Minna Canthista itsestään. Väestöliiton sivuilla on suomea opetteleville tarkoitettu nettikurssi mm. tasa-arvosta ja seksuaalisuudesta. Sen aiheita ovat:
    Laki ja tasa-arvo
    Seksuaalisuus
    Seksuaalikasvatus
    Seksuaalinen väkivalta
    Seksuaaliterveys
    (http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/nettikurssi-tasa-arvo-ja-seksuaa/)
    Selko.fi -sivustolta löytyvät tärkeimmät lait selkokielellä (http://selko.fi/aihe/lait-ja-saannot/) ja Verneri.net -sivustolla, joka on kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille tarkoitettu selkokielinen sivusto, on käytännön tietoa mm. yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja itsemäärämisoikeudesta (http://verneri.net/selko/yhteiskunta/). Suomen kielen ja kulttuurin opetus varmasti helpottuu, kun tänä vuonna ilmestyy "Selkeästi Suomessa" -kirja, selkokielinen Suomen yhteiskuntaopin S2-oppikirja (https://finnlectura.fi/oppimateriaalit/selkeasti-suomessa).

    Seksuaalisuudesta selkokielellä http://seteke.fi/
    Setan opas sukupuolen moninaisuudesta: http://seta.fi/sukupuoli/
    https://www.dropbox.com/s/u17x78zqn00didj/sukupuolen_moninaisuus_2015_sivut.pdf?dl=0

    Käytän tässä termiä "tasa-arvo" tarkoittamassa pääsääntöisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa.

    Kuten Ari Sainio artikkelissaan "Selkotekstit ulkomaalaisten opetuksessa" sanoo, kieli on aina sidoksissa kulttuuriin ja yhteiskuntaan (Sainio 1994, 152). Sellaisen asian, kuin suomalaisen sukupuolten tasa-arvon, ymmärtäminen vaatii jotain taustatietoa. Usein suomalaista tasa-arvoa esitellessä tuodaan esiin sen edistysaskelia historiassa: kuinka Suomessa ensimmäisenä Euroopassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus koski myös naisia, kuinka rikoslakiin saatiin raiskaus avioliitossa, kuinka päädyttiin tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja tänä vuonna äitiyslakiin. Tämän kaiken ymmärtäminen vaatii taustatietoa esimerkiksi länsimaalaisesta kulttuurista, jossa äänioikeus on perustavanlaatuinen etuoikeus yms.

    Huvittava käytännön esimerkki taustatiedon merkityksestä on se, että erästä lukukappaletta lukiessamme edistyneempien opiskelijoiden kanssa nämä kiinnittivät huomiota siihen, että tekstin pariskunnalla oli sama sukunimi - se ei ole lainkaan yleistä muualla kuin länsimaisessa yhteiskunnassa.


    http://papunet.net/

    Erityispedagogiikkaa ammatilliseen koulutukseen

    Erityistä tukea tarvitsevalle tehty materiaali sopii kaikille, mutta ”kaikille” tehty materiaali ei välttämättä sovi erityistä tukea tarvitseville. "Vahvemmat joustakoot heikomman puolesta." (Matti Rönkä Ylen isänpäivähaastattelussa12.11.2017 https://yle.fi/uutiset/3-9925259)


    Erityisen tuen tarvitsijoita on yhä enemmän.

    Oppimisprosessin osatekijät: On varmistettava, että jokainen pystyy vastaanottamaan opetettavan asian -> Konkreettisuus, näkyvyys, kuuluvuus, selkeys

    Integraatio: opetuksessa tulisi olla kerralla (oppitunnilla) 70% vanhaa ja 30% uutta

    Muisti: työmuisti häiriintyy herkästi, osa kuormituksesta kannattaa ulkoistaa muistilapuille, muistisääntöihin yms.

    Tuottaminen:
    Ajan visualisointi: kello näkyviin https://www.online-stopwatch.com/full-screen-stopwatch/
    Youtube-ohjeita: https://operight.fi/


    Kuulovammaiset opetuksessa: erinomaisia digivälineitä, kännykkä yms.


    Matteus-efekti: hyvän lukijan ja heikon lukijan ero kasvaa iän ja koulutuksen myötä, koska hyvä lukija saa/hankkii enemmän tietoa, kun lukivaikeuksista kärsivä voi välttää lukemista.

    Luetun ymmärtäminen:

    • tekstin avaaminen kuvien avulla 
    • taustaväri 
    • äänikirjat 
    • rajaaminen (viivotin tms. myös apuvälineitä) 
    Kirjoittaminen: 

    • mindmap 
    • apukysymykset 
    • palastelu 


    Suullinen: On varmistettava, ettei opiskelijalla on turvallinen olo: esitelmän voi pitää opettajalle yksin, korjaukset tehdään vähäeleisesti, jne.

    Iiris Happo & Eero Talonen: 
    Hyödyllisiä linkkejä ja sovelluksia:

    Voice dream: Ladattava tekstiä lukeva sovellus, johon voi tallentaa asiakirjoja ja muita tekstejä.
    Puheen muuttaminen tekstiksi:
    -         Dragon Dictation (ladattava sovellus)
    -         iPadin ja iPhonen Muistiinpanot-sovellus
    Apuvälineitä:
    Erilaisia ajanottovälineitä (tiimalasi, kello, palava kynttilä jne.):
    Oppimista tukevia apuvälineitä (esim. värikalvot):
    http://www.earlylearning.fi/product_details.php?p=49
    Selkokieltä, kuvamateriaalia ym.: http://papunet.net/
    Äänikirjat: www.celia.fi
    Tietoa ja apua lukivaikeuteen:
    https://www.lukihairio.fi/
    http://www.lukimat.fi/etusivu
    Muuta hyödyllistä:
    HOJKS -kortisto erityisopiskelijan työssäoppimisen ohjaamiseen (huomioi, että asiat ovat edelleen ajantasaisia, vaikka HOJKS on vanhentunut käsite)
    Taukojumppaa:

    http://www.sprintgame.fi/

    keskiviikko 24. tammikuuta 2018

    Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

    Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

    On osattava erottaa toisistaan oppimisen ja osaamisen arviointi: oppimisen arviointi on oppimisen edistymisen seuraamista ja osaamista arvioidaan vasta, kun on ollut mahdollista oppia asiat.

    Oppimisen arviointi ja osaamisen arviointi

    Keskeisintä arvioinnissa on se, että opettaja itse ymmärtää arviointikriteerit. Oppimisen arviointia opettaja suorittaa päivittäin. Se on jatkuvaa palautteen antamista oppimisen etenemisestä ja osaamisen kehittymisestä. Ohjaavan (rakentavan) ja kannustavan palautteen avulla opiskelija osaa itsekin ohjata omaa opiskeluaan ja tarkoituksena on, että hän kehittää samalla omia itsearviointikykyjään. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin. Palaute voi olla suullista ja kirjallista, ei arvosanoja, mutta voi olla esimerkiksi merkintöjä opiskelijan HOPS:issa.

    Osaamista arvioidaan sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia. Siinä keskeisenä on viralliset ammattitaito- ja osaamisvaatimukset, ja se perustuu viralliseen arviointikriteeristöön. Osaamista arvioidessa arvioidaan kokonaisuuksia. Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista myös ammattiosaamisen näyttönä.

    Oppimisen arviointi
    Osaamisen arviointi
    Formatiivinen arviointi: jatkuvaa palautteen antamista. Seurataan oppimisen etenemistä  ja osaamisen kehittymistä. Annetaan mahdollisuus kehittää toimintaa palautteen jälkeen.
    Summatiivinen arviointi: arvioidaan tuloksia sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia ko. asiat.
    Keskeiset tehtävät:
    - oppimisen etenemisen seuraaminen
    - oppija tietää, mitä hän osaa, ja mitä pitää vielä oppia
    - itsearviointitaidon kehittäminen
    Keskeiset tehtävät:
    - tutkinnon perusteissa olevan ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden syvällinen osaaminen (mitä pitäisi oppia)
    - arvioidaan kokonaisuuksien hallintaa, ei vain pieniä osia, OPS:n kriteereillä (miten asiat pitäisi osata)
    Suullinen tai kirjallinen palaute, ei arvosanoja, ei näy tutkintotodistuksessa. Dokumentoidaan esim. HOPS:iin.
    Noudatetaan arviointikriteeristöä, näkyy todistuksessa.
    Opiskelija saa oppimisestaan ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin.
    Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista mm. ammattiosaamisen näyttönä.

    Kun opiskelija on oppinut tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, hän osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden mukaisesti, jolloin hänen osaamisensa arvioidaan.

    Usein osaamisen arvioinnin perustana on opiskelijalle annettava tehtävä, joka on jokin ongelmanratkaisu. Koska tavoitteena on se, että opiskelija osaa ammatissa vaadittavat tehtävät, on tarkoituksenmukaista, että opiskeluaikana annetut tehtävät ovat mahdollisimman samanlaisia kuin oikeassa työssä.

    Opiskelijoita arvioidaan aina suhteessa annettuun tehtävään, ei esimerkiksi toisiinsa.

    Arviointikriteerit ja itsearviointi

    On varmistettava, että opiskelijat tietävät alusta asti arviointikriteerit, ja että niihin on mahdollista palata opiskelun aikana yhä uudestaan, jotta heillä on mahdollisuus harjoittaa myös itsearviointia. On myös syytä kannustaa ja ohjata opiskelijoita itsearviointiin, ja jo senkin vuoksi opiskelijan on syytä ymmärtää arviointikriteerit. Siksi olisikin mielestäni tärkeää, että arviointikriteerit olisi kirjoitettu selkeästi, eikä monimutkaisin lauserakentein ja sivistyssanoja käyttäen. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä kertoi äskettäin Talouselämä-lehden haastattelussa, että teatterikorkeakoulun tutkintovaatimukset kirjoitetaan vastedes "selkeällä suomen kielellä", koska ne on tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka eivät ymmärrä "jargonia". (https://www.talouselama.fi/uutiset/professori-knihtila-olin-2-5-vuotta-puhunut-opiskelijoille-paskaa-koska-olin-jo-ehtinyt-idealisoida-nayttelijan-tyon/8c567151-4dfe-386b-b650-0562bf553d59) Tällaista soisin sovellettavan kaikissa muissakin oppilaitoksissa.

    Opiskelija hyötyy eniten ohjaavasta palautteesta: ei siis riitä, että sanoo "ihan hyvä", vaan on osattava erottaa, mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Voi myös muotoilla palautteen niin, että kysyy opiskelijalta, millä tavalla arvioitava lopputulos syntyi: näin opiskelija itsee huomaa, mikä osuus sujuu hyvin, mikä mahdollisesti huonosti.

    Arvioinnin tehtävänä on sekä ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen edetessä, että arvioida opiskelijan ammattitaitoa opintojen päätteeksi.

    Ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö

    9.3 Ymmärrät ammatillisen koulutuksen toimintaympäristön kokonaisuuden.

    Opettajan työhön liittyvät verkostot


    9.2 Tiedät opettajan työhön liittyviä sisäisiä ja ulkoisia verkostoja ja niiden toimintoja.

    Ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa on erityispiirteitä, jotka lisäävät verkostoitumisen merkitystä opettajalle. Ensinnäkin opiskelijoiden pohjalla oleva kielitaito on hyvin eri tasoista, koska osa opiskelijoista on tullut suoraan lukiosta, osa peruskoulupohjalta, ja osa voi olla valmiiksi korkeasti koulutettuja tai ollut työelämässä kauan. Toiseksi kielenopetuksen tavoitteet perustuvat kunkin ammattialan erityisiin vaatimuksiin. Usein opettaja joutuu itse rakentamaan kurssin sisällön ja materiaalit vähäisillä resursseilla, jolloin yhteistyö muiden kieltenopettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää jo itse opetuksen kannalta.

    Opettajan sisäisiä verkostoja ovat työtoverit, kollegat: muut kieltenopettajat, mutta myös muiden aineiden opettajat, joiden materiaaleja ja harjoituksia voi käyttää myös kielenopetuksessa hyväksi. Lisäksi sisäisiä verkostoja ovat oppilaitoksen koko organisaatio (kuraattorit, terveydenhoitajat yms.) sekä mahdolliset muut saman kunnan alueella toimivat oppilaitokset, tai samaan konserniin kuuluvat oppilaitokset.

    Verkostojen merkitys opettajalle ei ole vain materiaalinen: se, että on mahdollisuus käyttää samoja materiaaleja ja opetuskeinoja, vaan myös henkinen. On tärkeää päästä puhumaan opetuksesta muiden opettajien kanssa.

    Nykytekniikan avulla opettajien on kohtuullisen helppo hyödyntää myös ulkoisia verkostoja, eikä aina tarvitse matkustaa pois kotipaikkakunnalta seminaariin tms. tavatakseen oman alan kollegoita. Esimerkiksi Euroopan unionin Erasmus-ohjelmien kautta on mahdollista luoda suhteita eurooppalaisiin kollegoihin. Opetusharjoittelupaikassani Oamk:n Kotkantien kampuksessa sattui harjoittelujaksoni ajalle opettajavierailu (International Teacher and Staff Exchange Week), jonka puitteissa myös minun kurssillani vieraili slovakialainen opettaja.

    Muita ulkoisia verkostoja ovat mm. erilaiset opettajajärjestöt. Suomessa ammattikorkeakoulujen kieltenopettajilla on ollut vuodesta 1998 asti yhteistyöverkosto, joka alkoi yliopettajien vuotuisilla tapaamisilla, mutta koska kaikissa ammattikorkeakouluissa ei ollut kielten yliopettajia, se muuttui kielten ja viestinnän vastuuopettajien verkostoksi. Se kokoontuu pääsääntöisesti pari kertaa vuodessa. Verkosto ja sen asiantuntijatiimi ylläpitää amk-kieltenopetuksen käytäntösuosituksia. Lisäksi eri kielissä on omia verkostojaan, joista vakiintuneimmat ovat suomen ja viestinnän opettajien verkosto sekä ruotsinopettajien verkosto. Lisäksi on vielä Ammattikielten- ja viestinnän yhdistys Proflang ry, johon voivat liittyä myös yrityssektorin kielikouluttajat, kielenkääntäjät, viestinnän ammttilaiset ja tutkijat.

    Itse hyödynsin harjoittelussani toisen aineen, eli vektorigrafiikan, opettajan teettämää harjoitustyötä, ja tein yhteistyötä ao. opettajan kanssa tutustuessani ryhmään ennen kurssin alkua. Lisäksi sain ideoita toisen ammattialan englannin opettajalta Oamk:ssa.

    Lähde: Ahvenainen, T. (2019). Opettajaverkostot ja hankkeet ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen pedagogisen kehittämisen moottoreina. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(4). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2019/opettajaverkostot-ja-hankkeet-ammattikorkeakoulujen-kielten-ja-viestinnan-opetuksen-pedagogisen-kehittamisen-moottoreina

    Yrittäjyyskasvatuksen merkitys opettajan työssä

    9.1. Ymmärrät yrittäjyyskasvatuksen merkityksen opettajan työssä.


    YRITTÄJYYSKASVATUKSEN YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS- osaamismerkki

    ***

    OPETTAJAN TYÖELÄMÄVERKOSTOT JA YRITYSYHTEISTYÖ - osaamismerkki:


    1. Miten oppilaitos voi tukea työelämäverkostojen kehittämistä ja ylläpitämistä?

    - Yhteistyöhankkeet
    - Työharjoittelu / työssäoppiminen
    - Yritysyhteistyö opinnäytetöiden toimeksiantajina
    - Verkostoitumistilaisuuksia tarjoamalla
    - Tukemalla alumnitoimintaa, kutsumalla entisiä opiskelijoita kertomaan työstään

    2. Miten hyödynnät työelämäverkostoja sekä yrityksiä oman alasi opetustyössä, ohjauksessa ja arvioinnissa?

    Suomen kielen ja kulttuurin opetuksessa voisin hyödyntää työelämäverkostoja ja yrityksiä esimerkiksi kutsumalla opiskelijoiden haastateltavaksi eri alan ammattilaisia ja yrittäjiä. Voisin myös pyytää opiskelijoita tekemään erilaisia projektiluonteisia harjoituksia, esitelmiä tai postereita, joissa perehdyttäisiin johonkin toimialaan tai tiettyyn yritykseen.

    3. Millaiset opetus- ja ohjausmenetelmät lisäävät oppijan tietoutta yrittäjämäisestä työskentelystä, yrittäjyydestä sekä lisäävät yrittäjyyshalukkuutta?

    Oppijan oma-aloitteisuutta vaativat ja projektimaiset opetus- ja ohjausmenetelmät lisäävät oppijan tietoutta yrittäjämäisestä työskentelystä. Yrittäjyyskasvatuksessa tärkeitä ovat myös vuorovaikutustatioja kehittävät harjoitukset. Erilaiset yhteistyöhankkeet yritysten kanssa lisäävät yrittäjyyshalukkuutta.

    Kun olet vastannut kysymyksiin 1-3, niin käy haastattelemassa valitsemaasi yrittäjää alla olevilla kysymyksillä ja pohdi saamiasi vastauksia:

    a. Tekevätkö yritykset ja oppilaitokset riittävästi yhteistyötä?
    Kyllä, yritysten on helppo päästä yhteistyöhön oppilaitosten kanssa, varsinkin, jos on oma-aloitteinen. Oppilaitoksista myös helposti soitetaan ja kysytään harjoittelupaikkoja, jos on aiemmin tarjonnut sellaista.
    Yritykset hyötyvät oppilaitosyhteistyöstä, mutta nykyisin usein kuulee, että esimerkiksi harjoittelijoista voi olla yrittäjälle myös paljon ylimääräistä vaivaa, jos kohdalle sattuu harjoittelija, joka ei ole saanut perustaidoista ja tiedoista riittävästi opetusta.

    b. Millaista yhteistyötä yrittäjä voisi/haluaisi tai tekee oppilaitoksen kanssa?
    Pääsääntöisesti yrittäjä tarjoaa oppilaitokselle harjoittelijapaikkoja (ravintola- ja matkailuala). Lisäksi yrittäjä on saanut yrityksestään opiskelijoiden harjoitustyönään tekemän yritysanalyysin. Yrittäjä tekisi mielellään yhteistyötä oppilaitoksen kanssa esim. markkinoinnin suunnittelussa ja toteutuksessa, ja vaikka ruokalistojen kehittämisessä.

    c. Millaisia kokemuksia yrittäjällä on ollut työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta/harjoittelijoista?
    Yleensä hyviä, mutta joskus harjoittelija on ollut turhan avuton ja kyvytön - ja ennen kaikkea vastuuton - toteuttamaan annettuja tehtäviä, jolloin yrittäjän aikaa menee turhaan valvomiseen. Opastaessaan harjoittelijaa yrittäjä joutuu itsekin pohtimaan omia käytäntöjään ja saa ehkä myös ideoita harjoittelijalta.

    YRITTÄJYYSKASVATUKSEN PERUSKÄSITTEET - osaamismerkki



    Mitä tarkoittaa sisäinen yrittäjyys?

    Sisäinen yrittäjyys on käännös englanninkielisesta sanasta "intrapreneurship".
    Sisäinen yrittäjyys viittaa yksilön asenteeseen ja tapaan toimia: se sisältää oma-aloitteisuutta, kykyä kantaa vastuuta ja tunnistaa omia kykyjään sekä sitä, miten niitä voidaan hyödyntää yrityksen toiminnassa - oli se sitten oma tai työnantajan.

    Miten tuet ja kehität opiskelijoiden sisäistä yrittäjyyttä opettajana?

    Yrittäjyyskasvatus yleensä integroidaan muuhun opetukseen, ja se vaatii ennen kaikkea sitä, että optuksen suunnittelussa otetaan huomioon yrittäjyyteen kannustava näkökulma. Yrittäjyyskasvatus voidaan sisällyttää sekä sisältöön että menetelmiin. Tärkeä osa yrittäjyyskasvatusta on yhteistyö yritysmaailman kanssa.
    Itse yrittäjänä ja freelancerina käytän esimerkiksi harjoitusten suunnittelussa hyväkseni omia kokemuksiani ja tietoja yritystoiminnasta ja työelämästä. Nuorempia opiskelijoita kannustaisin oma-aloitteisuuteen ja vastuunkantoon.

    Mitä tarkoittaa ulkoinen yrittäjyys?

    Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että omistaa yrityksen joko kokonaan tai osittain: yrittäjän yhteiskunnallista statusta. Moni freelancer on käytännössä (ja usein myös yhteiskunnan silmissä nykyään) myös yrittäjä, vaikka ei varsinaisesti omistakaan yritystä.

    Miten tuet ja kehität opiskelijoiden ulkoista yrittäjyyttä opettajana?

    Ulkoista yrittämistä voisin tukea sisällyttämällä opetukseen yrittäjyyteen liittyviä harjoituksia ja tuomalla omia kokemuksiani esiin.

    Mitä tarkoittaa yrittäjyyskasvatus sinun ammattialasi opetuksessa?

    Opettaessani työelämälähtöistä englantia visuaalisen suunnittelun opiskelijoille koostin kurssin sille perustalle, että moni graafisen alan ammattilainen päätyy freelanceriksi/yrittäjäksi. Harjoitukset sisälsivät oman osaamisen markkinointia, verkostoitumista ja tarjousten tekemistä sekä vuorovaikutustaitojen kehittämistä englannin kielellä.

    Harjoitteluoppilaitokseni Oamk tarjoaa yrittäjyyskasvatusta erillisenä koulutuksena:
    https://www.oamk.fi/opinto-opas/opintojen-sisalto/opetussuunnitelmat?sivu=oj_kuvaus&koodi1=O0051ST&kieli=FI&opas=2014-2015&lk=s2014&vuosi=14S15K
    Lisäksi Oamkissa on oma yrityshautomo:
    https://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/yrittajyys/

    Lähteet:
    yrittäjä.net/sisainen-yrittajyys/
    http://www.yvi.fi/opettajille/yleiskatsaus
    https://yesverkosto.fi/mita-yrittajyyskasvatus-on
    http://liike.epedu.fi/liikeala/verkko_opetus/tuotteen_monet_kasvot/sisainenjaulkoinen.html

    tiistai 23. tammikuuta 2018

    Ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun kansainvälisyysstrategiat ja käytänteet

    Oppilaitosten kansainvälisyystoiminta
    Opetushallitus tukee koulujen ja oppilaitosten kansainvälisyyttä erilaisin ohjelmin ja hankkein (https://www.oph.fi/opetushallitus/kansainvalinen_toiminta). Yleisimpiä kansainvälisen toiminnan muotoja ovat opiskelija- ja opettajavaihdot sekä erilaiset kansainväliset vertaisverkostot. OAMK:ssa, kuten muissakin ammattikorkeakouluissa KV-toiminta on hyvin laaja-alaista: opiskelija-, harjoittelija-, opettaja- ja henkilöstövaihdon lisäksi on opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämistä, opetus-, tutkimus- ja kehitystyötä yhteistyökumppaneiden kanssa, toimintaa yhteistyöverkostoissa sekä kokonaan englanninkieliset tutkinto-ohjelmat. (http://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/kansainvalisyys/)


    Kuva Opetushallituksen julkaisusta "Kansainvälisyys - Juhlapuheista koulun arkeen" -julkaisusta.
    Kuten opetushallituksen julkaisussa "Kansainvälisyys juhlapuheista koulun arkeen" todetaan, kansainvälisyys on opetussuunnitelmienkin perusteella kaikkien opiskelijoiden oikeus http://www.oph.fi/download/46528_kansainvalisyys_juhlapuheista_koulun_arkeen.pdf). Kansainvälisyys on pienen maan elinehto: Suomen kokoinen maa ei pärjää yksinään, eikä sellaista kukaan edes haluaisi. Sen lisäksi, että oppilaitokset ovat avainasemassa tulevien työntekijöiden kasvattajina, niillä on myös erinomainen mahdollisuus tehdä kansainvälistä yhteistyötä: opetustoiminta ja opiskelu on kaikkialla maailmassa perustaltaan hyvin samanlaista.  

    Erilaiset vaihto-ohjelmat tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden avartaa maailmankuvaa, saada erilaista opetusta, itsenäistyä, oppia kieliä ja luoda kansainvälisiä verkostoja tulevaisuuden varalle. Tämä kaikki sekä lisää yksittäisen ihmisen arvoa työmarkkinoilla että siten vahvistaa Suomen asemaa maailmanmarkkinoilla. Opettajille, harjoittelijoille ja muulle henkilökunnalle vaihto tarjoaa myös mahdollisuuden parantaa ja tehostaa omaa toimintaansa, kun pääsee tutustumaan erilaisiin toimintatapoihin muualla maailmassa.
    Monikulttuurisuus suomalaisissa oppilaitoksissa

    Monikulttuurisuus on osa oppilaitoksen jokapäiväistä toimintaa, ei irrallinen osa, jota hoidetaan silloin kun on aikaa ja resursseja. Se koskee myös niitä oppilaitoksia, joissa ei ole maahanmuuttaja- tai vaihto-opiskelijoita. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat tulevaisuuden menestystekijöitä kaikilla elämän aloilla: Suomessa maahanmuuttajataustaisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan, ja yhä enemmän meidän on suunnattava toimintaamme rajojen ulkopuolelle. Oppilaitosten johdossa ja henkilökunnassa tämä on otettava huomioon: opettajanhuoneen asenneilmapiiri heijastuu suoraan luokkahuoneisiin. Opettajilla, jotka ovat avainasemassa, on oltava riittävät valmiudet ja resurssit toteuttaa monikulttuurisuuden vaatimuksia oppilaitoksissa.

    Kun Suomeen tuli vuosina 2015-16 paljon turvapaikanhakijoita, heille järjestettiin suomen kielen ja kulttuurin koulutusta. Olin itsekin eräässä väliaikaisessa yksikössä opettajana. Moni silloin kyseenalaisti sen, miksi ihmisille, joista suurin osa on vain väliaikaisesti Suomessa, opetetaan kieltä ja kulttuuria. Kun ihminen, joka on ollut Suomessa joko turvapaikanhakijana tai vaihto-opiskelijana tai jostain muusta syystä, aikanaan palaa kotimaahansa, hän tietää Suomesta enemmän kuin maanmiehensä keskimäärin. Hän todennäköisesti tuntee erityistä sympatiaa maatamme kohtaan, vaikka ei olisi oppinut kuin muutaman sanan suomea, jos hänelle on tarjottu koulutusta ja nähty se vaiva, että on kerrottu maamme kulttuurista ja yhteiskunnasta. Hän on silloin osa Suomen maailmanlaajuista verkostoa, ja voi osoittautua esimerkiksi kansainvälisessä kaupassa hyvinkin tuottavaksi sijoitukseksi.


    Maahanmuuttajaopiskelijoiden mukanaolo suomalaisissa luokissa ja ryhmissä avartaa opiskelijoiden maailmankuvaa ja tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa kielitaitoa käytännössä. Maahanmuuttajaopiskelijoille suunnattu englanninkielinen opetus palvelee myös suomenkielisiä opiskelijoita, jotka esimerkiksi havittelevat kasanivälistä uraa tai jalko-opintoja ulkomailla. Itse pidän kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta rikkautena, joka tukee samalla oman kulttuurimme erityispiirteiden säilymistä ja esiintuomista: usein tarvitaan ulkopuolisen silmät näkemään se, mikä omassa kulttuurissa on kaunista ja erikoista.









    Opettajan toimintaa velvoittava lainsäädäntö ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa.

    Suomessa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
    Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." (perustuslaki 2§, 3. momentti). Opetustoiminta on julkista toimintaa, joten periaate pätee siihen.

    Opetusta ohjaavia lakeja on paljon: 
    Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) 
    Ammattikorkeakoululaki (932/2014) 
    Yliopistolaki (558/2009)
    Laki taiteen perusopetuksesta (633/1998)
    Laki vapaasta sivistystyöstä (632/1998)
    Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998)
    Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013)

    Niiden lisäksi on tietenkin noudatettava monia muita julkiseen valtaan liittyviä lakeja, kuten
    Suomen perustuslaki (731/1999)
    Hallintolaki (434/2003)
    Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)
    Henkilötietolaki (523/1999)
    Lastensuojelulaki (417/2007)
    Tekijänoikeuslaki (404/1961)
    Työsopimuslaki (55/2001)
    Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003)

    Lait löytyvät osoitteesta finlex.fi.

    Miten hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä?

    Hallintolain 6§ sanoo: "Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden." Tämä periaatteen soveltaminen opetustyössä on helppo hahmottaa: opettajan on oltava tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Muita periaatteita ovat palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvontavelvoite, hyvä kielenkäyttö ja yhteistyö eri viranomaisten kesken.

    Voisi helposti kuvitella, että edellä mainitut periaatteet ovat itsestäänselvyyksiä opetustyössä, mutta hyvin usein kuulee niitä rikotun jopa perusopetuksen puolella.

    Kooste opiskelijan oikeuksista löytyy täältä. Seuraavassa kuvassa on koottu keinoja, joilla opettaja voi varmistaa, että opiskelijan oikeusturva toteutuu:



    Lakien noudattaminen ei aina ole niin itsestäänselvää kuin voisi kuvitella, vaikka ei ottaisikaan huomioon erityistapauksia. Itse ajattelen niin, että opettajan tehtävä opetuksen ohella on myös tuoda esille se tosiseikka, että toiminta perustuu lakeihin ja asetuksiin. Ei voi olettaa, että opiskelija automaattisesti tuntisi itseään koskevat lait, mutta opettajan työhön puolestaan kuuluu pysytellä ajan tasalla niiden suhteen.

    1.1.2018 voimaan astuneessa laissa ammatillisesta koulutuksesta säädetään mm. seuraavaa opiskelijan velvollisuuksista: "Opiskelijan tulee osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti opetukseen sekä näyttöihin ja muuhun osaamisen osoittamiseen, jollei hänen poissaololleen ole perusteltua syytä. [--] Opiskelijan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti." (94§). 

    Opiskelijaa koskevat myös salassapitosäännökset. Opettajan työn tueksi löytyy tietosuojakysymyksistä erityinen julkaisu:
    http://www.oph.fi/download/152370_julkisuus_ja_tietosuoja_opetustoimessa.pdf

    Siellä sanotaan seuraavaa: "Lähtökohtaisesti kaikki viranomaisen asiakirjat ovat julkisia. Oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta on jokaisen perusoikeus. Myös oikeus yksityisyyteen eli yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan ovat perusoikeuksia."

    EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) astui voimaan 25.5.2018. Sen tavoitteena on ajantasaistaa ja yhtenäistää tietosuojan sääntelyä EU:ssa. Se koskee pääsääntöisesti kaikkia yksityisiä ja julkisia organisaatioita, jotka ovat rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä, eli myös oppilaitoksia.  Uutta entiseen henkilötietolakiin verrattuna on se, että se on aiempaa yksityiskohtaisempi, siihen liittyy läpinäkyvyys ja osoitusvelvollisuus mm. dokumentoimalla, julkisissa organisaatioissa on oltava tietosuojavastaava ja tietomurroista on tehtävä ilmoitus. Linkistä löytyy KM Harto Pönkän esitys aiheesta.https://www.slideshare.net/hponka/henkiltiedot-eun-tietosuojaasetus-ja-tietoturva-opetuksessa


    Linkkivinkkejä:
    Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi
    Opetushallitus: oph.fi
    OAJ: oaj.fi

    Tekijänoikeusasioita:
    Opentekoa: opentekoa.fi
    Operight: operight.fi
    Kopiraitti: kopiraitti.fi


    Opiskeluhuolto, erityinen tuki ja esteettömyys ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa

    Mitä tarkoittaa erityinen tuki ammatillisessa koulutuksessa?

    Laki ammatillisesta koulutuksesta määrittää, että ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on "kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista, antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä, antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua." Lisäksi koulutuksen tavoitteena on "tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja."

    Lain pykälässä 64 todetaan, että "Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä."

    Lähtökohtana on opiskelijan oikeus saada opetusta: se, että jokainen opiskelija saa saman mahdollisuuden opiskella ja oppia ominaisuuksistaan ja olosuhteistaan huolimatta. Viime kädessä kyse on ihmisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. 
    Vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille on omia oppilaitoksiaan, kuten esimerkiksi Luovi.

    Miten esteettömyys toteutetaan ammatillisessa koulutuksessa?

    Usein esteettömyydestä puhuttaessa viitataan vain fyysiseen esteettömyyteen, siihen, että tilat ja palvelut ovat myös liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Se kuitenkin tarkoittaa fyysisen lisäksi psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa.

    Esteettömyydestä huolehtiminen ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, siitä on hyötyä myös heille, jotka eivät normaalisti poikkeusjärjestelyjä tarvitse: tervejalkainenkin voi loukata itsensä ja hyvin näkeväkin vanhenee. Periaatteena olkoon, että vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta. Esimerkiksi sosiaalista saavutettavuutta tukevat monikanavainen viestintä, aikataulujen kommunikointi ajoissa ja erituloisten ihmisten huomiointi materiaali- ja osallistumismaksuissa. Selkokielen käytöstä puolestaan on hyötyä niin suomea opiskelevalle kuin heitä, joilla on oppimisvaikeuksia ja kielen tai kommunikaation vaikeuksia. Laajemmin saavutettavuudesta/ esteettömyydestä löytyy tietoa täältä.

    Opiskelijalle merkitään HOPSiin erityisen tuen tarpeet. Nykyisin suurin osa näistä tarpeista havaitaan jo peruskoulussa, ja joissain kouluissa tehdään systemaattisesti esimerkiksi lukihäiriötestejä. Osa oppijoista kuitenkin väistämättä luikahtaa seulan läpi, jolloin voidaan päätyä ylemmille asteille ilman, että tuen tarvetta on havaittu. Jos opettajana epäilee, että oppijalla on erityisen tuen tarve, siitä ilmoitetaan erityisopettajalle, joka on pätevä tutkimaan asiaa tarkemmin.

    Ennakkotehtävässä meidän tuli listata omia vahvuuksiamme. Opettajana voi oppijan vahvuuksia vahvistaa tuomalla ne esiin ja antamalla kannustavaa palautetta.

    Miten opiskeluhuolto toimii? Prosessin kuvaus.

    "Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä."
    Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20131287

    Kauhavalla on laadittu oppilas- ja opiskelijahuollosta käsikirja, josta seuraava kuva on kopioitu: https://www.kauhava.fi/files/6099/Kauhavan_oppilas-_ja_opiskelijahuollon_kasikirja.pdf

    Lähde: kauhava.fi

    Omasta oppilaitoksestamme emme löytäneet opiskelijahuollon prosessin kuvausta. Keskustelimme siitä, mitä opettaja voi tehdä, jos havaitsee jonkun opiskelijan olevan opiskelijahuollon tarpeessa, ja millaisia mahdollisuuksia erilaisista ongelmista kärsivillä opiskelijoilla on. Opiskelijahuolto on oppilaitoskohtaista. OSAO:n sivuilla on selkeästi ja laajasti kerrottu opiskelijahuoltopalveluista:
    OSAO:n opiskelijahuolto


    Arviointi- ja palauteosaaminen

    5.1 Ymmärrät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulutuksen arviointia koskevat määräykset, ohjeet ja käytännöt.

    Ammattillisessa peruskoulutuksessa opiskelijan arviointia säätelevä laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630
    Opiskelijan arvioinnilla ohjataan ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin, rakennetaan tietoa opiskelijan osaamisesta sekä varmistetaan perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen.

    Ammattikorkeakoulut päättävät itse opiskelija-arvioinnista osana arviointisääntöään -
    Arvioinnin toteuttaminen, arviointiasteikot ja niiden soveltaminen, arviointitilaisuus, arviointituloksista tiedottaminen ja rekisteröinti, arvosanan korottaminen ja arvioinnin oikaiseminen (Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932, VN:n asetus ammattikorkeakoulusta 8.12.2014/1129 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141129)

    Suoritin opetusharjoitteluni toteuttamalla Oulun ammattikorkeakoulussa kurssin "English for media sector" visuaalisen suunnittelun ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Kuten Oamk:n arviointiohjeissa todetaan, "ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen korkeakoulutukinto." Näin ollen opetuksen tavoitteena on, "että tutkinnon suorittaneella on (A 1129/2014):

    1) laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä teoreettiset perusteet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijatehtävissä;

    2) valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä;

    3) edellytykset oman ammattitaidon kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen;

    4) riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön."

    (http://www.oamk.fi/opinto-opas/opiskelu-oamkissa/osaamisen-arviointi)

    "English for media sector" on Oamk:n visuaalisen alan opiskelijoiden ainoa pakollinen englanninkielen kurssi, joten sen merkitys on suuri, koska sillä alalla kansainvälinen viestintä on keskeistä.

    Kurssin tavoitteena on: "Opiskelija osaa toimia media-alan monikulttuurisessa ja kansainvälisessä työympäristössä ja verkostoissa suullisesti ja kirjallisesti. Hän hallitsee työssä tarvittavan oman ammattialansa kielitaidon ja pystyy seuraamaan oman alansa kehitystä englanninkielisistä julkaisuista."

    Kurssin sisältönä oli työelämälähtöisiä harjoituksia, joissa opiskelijat joutuivat käyttämään kieltä sekä kirjoitettuna, luettuna, kuunneltuna että puhuttuna. Kurssin aikana he mm. seurasivat sosiaalisessa mediassa oman alansa ammattilaista kiinnittäen huomiota siihen, miten tämä käytti sosiaalista mediaa markkinointiin. He kirjoittivat kirjeitä ja sähköpostiviestejä, osallistuivat roolipeleihin, joissa verkostoiduttiin, haettiin töitä ja kokoustettiin, ja lukivat englanninkielisiä artikkeleita omalta alaltaan. Koko opetus tapahtui englanniksi.

    Kurssin aikana seurasin tuntiaktiivisuutta, ja annoin palautetta sekä yhdessä että yksilöllisesti heidän kirjoitustehtävistään. Ryhmäkeskustelujen ja esiintymisten aikana tarkkailin opiskelijoiden kykyä käyttää kieltä ja autoin esim. ääntämisessä.

    Opiskelijat tekivät kurssin lopuksi kirjallisen kokeen ja palauttivat videoportfoliot, jotka arvosteltiin. Muista tehtävistä arvostelu oli hyväksytty-hylätty. Suoritimme arvostelun yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Kielitaidon arvioimiseen Oamk:ssa on oma arviointikehikkonsa, joka perustuu eurooppalaiseen viitekehykseen, ja jonka peruustella arvioimme mm. miten opiskelija käyttää oman alansa sanastoa, millaisia rakenteita hän käyttää, kuinka sujuvasti hän käyttää kieltä, miten hyvin hän ymmärtää luettua tekstiä.

    (Kieliä koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys:
    https://europass.cedefop.europa.eu/sites/default/files/cefr-fi.pdf)
    (Oamkin arviointikehikko kieliopinnoille:
    http://www.oamk.fi/opinto-opas/oj_arviointi_kielet.php?taso=0&kohde2=2)

    Kurssi oli aika lyhyt, eikä opetustuntien aikana ollut mahdollista antaa palautetta yksilöllisesti. Vakituisena opettajana voisi varmaankin antaa arvioinnin myös suullisesti, mikä varmaankin olisi opiskelijan kannalta hyödyllistä. Mielestäni etenkin kielitaidon kehittämisen kannalta rakentavalla palautteella on suuri merkitys, koska ihminen ei välttämättä itse huomaa esim. lausunvansa väärin. Lisäksi monelle olisi hyödyllistä tietää, mikä heidän oma heikko kohtansa on. Kun kurssin aluksi kysyin opiskelijoilta, mitä he itse odottavat kurssilta, moni mainitsi kieliopin, vaikka harvalla oli puutteita kielioppitaidoissa.

    Uskoakseni suurimmalla osalla opiskelijoista oli tavoitteena saada kurssista suoritusmerkintä, eikä arvosanalla ollut niin suurta merkitystä. Itse näkisinkin hyödyllisempänä sen, että kurssista annettaisiin sanallista palautetta,jolloin opettaja voisi antaa vinkkejä siitä, miten opiskelija voisi kielitaitoaan kehittää.