keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

On osattava erottaa toisistaan oppimisen ja osaamisen arviointi: oppimisen arviointi on oppimisen edistymisen seuraamista ja osaamista arvioidaan vasta, kun on ollut mahdollista oppia asiat.

Oppimisen arviointi ja osaamisen arviointi

Keskeisintä arvioinnissa on se, että opettaja itse ymmärtää arviointikriteerit. Oppimisen arviointia opettaja suorittaa päivittäin. Se on jatkuvaa palautteen antamista oppimisen etenemisestä ja osaamisen kehittymisestä. Ohjaavan (rakentavan) ja kannustavan palautteen avulla opiskelija osaa itsekin ohjata omaa opiskeluaan ja tarkoituksena on, että hän kehittää samalla omia itsearviointikykyjään. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin. Palaute voi olla suullista ja kirjallista, ei arvosanoja, mutta voi olla esimerkiksi merkintöjä opiskelijan HOPS:issa.

Osaamista arvioidaan sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia. Siinä keskeisenä on viralliset ammattitaito- ja osaamisvaatimukset, ja se perustuu viralliseen arviointikriteeristöön. Osaamista arvioidessa arvioidaan kokonaisuuksia. Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista myös ammattiosaamisen näyttönä.

Oppimisen arviointi
Osaamisen arviointi
Formatiivinen arviointi: jatkuvaa palautteen antamista. Seurataan oppimisen etenemistä  ja osaamisen kehittymistä. Annetaan mahdollisuus kehittää toimintaa palautteen jälkeen.
Summatiivinen arviointi: arvioidaan tuloksia sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia ko. asiat.
Keskeiset tehtävät:
- oppimisen etenemisen seuraaminen
- oppija tietää, mitä hän osaa, ja mitä pitää vielä oppia
- itsearviointitaidon kehittäminen
Keskeiset tehtävät:
- tutkinnon perusteissa olevan ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden syvällinen osaaminen (mitä pitäisi oppia)
- arvioidaan kokonaisuuksien hallintaa, ei vain pieniä osia, OPS:n kriteereillä (miten asiat pitäisi osata)
Suullinen tai kirjallinen palaute, ei arvosanoja, ei näy tutkintotodistuksessa. Dokumentoidaan esim. HOPS:iin.
Noudatetaan arviointikriteeristöä, näkyy todistuksessa.
Opiskelija saa oppimisestaan ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin.
Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista mm. ammattiosaamisen näyttönä.

Kun opiskelija on oppinut tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, hän osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden mukaisesti, jolloin hänen osaamisensa arvioidaan.

Usein osaamisen arvioinnin perustana on opiskelijalle annettava tehtävä, joka on jokin ongelmanratkaisu. Koska tavoitteena on se, että opiskelija osaa ammatissa vaadittavat tehtävät, on tarkoituksenmukaista, että opiskeluaikana annetut tehtävät ovat mahdollisimman samanlaisia kuin oikeassa työssä.

Opiskelijoita arvioidaan aina suhteessa annettuun tehtävään, ei esimerkiksi toisiinsa.

Arviointikriteerit ja itsearviointi

On varmistettava, että opiskelijat tietävät alusta asti arviointikriteerit, ja että niihin on mahdollista palata opiskelun aikana yhä uudestaan, jotta heillä on mahdollisuus harjoittaa myös itsearviointia. On myös syytä kannustaa ja ohjata opiskelijoita itsearviointiin, ja jo senkin vuoksi opiskelijan on syytä ymmärtää arviointikriteerit. Siksi olisikin mielestäni tärkeää, että arviointikriteerit olisi kirjoitettu selkeästi, eikä monimutkaisin lauserakentein ja sivistyssanoja käyttäen. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä kertoi äskettäin Talouselämä-lehden haastattelussa, että teatterikorkeakoulun tutkintovaatimukset kirjoitetaan vastedes "selkeällä suomen kielellä", koska ne on tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka eivät ymmärrä "jargonia". (https://www.talouselama.fi/uutiset/professori-knihtila-olin-2-5-vuotta-puhunut-opiskelijoille-paskaa-koska-olin-jo-ehtinyt-idealisoida-nayttelijan-tyon/8c567151-4dfe-386b-b650-0562bf553d59) Tällaista soisin sovellettavan kaikissa muissakin oppilaitoksissa.

Opiskelija hyötyy eniten ohjaavasta palautteesta: ei siis riitä, että sanoo "ihan hyvä", vaan on osattava erottaa, mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Voi myös muotoilla palautteen niin, että kysyy opiskelijalta, millä tavalla arvioitava lopputulos syntyi: näin opiskelija itsee huomaa, mikä osuus sujuu hyvin, mikä mahdollisesti huonosti.

Arvioinnin tehtävänä on sekä ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen edetessä, että arvioida opiskelijan ammattitaitoa opintojen päätteeksi.

Ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö

9.3 Ymmärrät ammatillisen koulutuksen toimintaympäristön kokonaisuuden.

Opettajan työhön liittyvät verkostot


9.2 Tiedät opettajan työhön liittyviä sisäisiä ja ulkoisia verkostoja ja niiden toimintoja.

Ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa on erityispiirteitä, jotka lisäävät verkostoitumisen merkitystä opettajalle. Ensinnäkin opiskelijoiden pohjalla oleva kielitaito on hyvin eri tasoista, koska osa opiskelijoista on tullut suoraan lukiosta, osa peruskoulupohjalta, ja osa voi olla valmiiksi korkeasti koulutettuja tai ollut työelämässä kauan. Toiseksi kielenopetuksen tavoitteet perustuvat kunkin ammattialan erityisiin vaatimuksiin. Usein opettaja joutuu itse rakentamaan kurssin sisällön ja materiaalit vähäisillä resursseilla, jolloin yhteistyö muiden kieltenopettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää jo itse opetuksen kannalta.

Opettajan sisäisiä verkostoja ovat työtoverit, kollegat: muut kieltenopettajat, mutta myös muiden aineiden opettajat, joiden materiaaleja ja harjoituksia voi käyttää myös kielenopetuksessa hyväksi. Lisäksi sisäisiä verkostoja ovat oppilaitoksen koko organisaatio (kuraattorit, terveydenhoitajat yms.) sekä mahdolliset muut saman kunnan alueella toimivat oppilaitokset, tai samaan konserniin kuuluvat oppilaitokset.

Verkostojen merkitys opettajalle ei ole vain materiaalinen: se, että on mahdollisuus käyttää samoja materiaaleja ja opetuskeinoja, vaan myös henkinen. On tärkeää päästä puhumaan opetuksesta muiden opettajien kanssa.

Nykytekniikan avulla opettajien on kohtuullisen helppo hyödyntää myös ulkoisia verkostoja, eikä aina tarvitse matkustaa pois kotipaikkakunnalta seminaariin tms. tavatakseen oman alan kollegoita. Esimerkiksi Euroopan unionin Erasmus-ohjelmien kautta on mahdollista luoda suhteita eurooppalaisiin kollegoihin. Opetusharjoittelupaikassani Oamk:n Kotkantien kampuksessa sattui harjoittelujaksoni ajalle opettajavierailu (International Teacher and Staff Exchange Week), jonka puitteissa myös minun kurssillani vieraili slovakialainen opettaja.

Muita ulkoisia verkostoja ovat mm. erilaiset opettajajärjestöt. Suomessa ammattikorkeakoulujen kieltenopettajilla on ollut vuodesta 1998 asti yhteistyöverkosto, joka alkoi yliopettajien vuotuisilla tapaamisilla, mutta koska kaikissa ammattikorkeakouluissa ei ollut kielten yliopettajia, se muuttui kielten ja viestinnän vastuuopettajien verkostoksi. Se kokoontuu pääsääntöisesti pari kertaa vuodessa. Verkosto ja sen asiantuntijatiimi ylläpitää amk-kieltenopetuksen käytäntösuosituksia. Lisäksi eri kielissä on omia verkostojaan, joista vakiintuneimmat ovat suomen ja viestinnän opettajien verkosto sekä ruotsinopettajien verkosto. Lisäksi on vielä Ammattikielten- ja viestinnän yhdistys Proflang ry, johon voivat liittyä myös yrityssektorin kielikouluttajat, kielenkääntäjät, viestinnän ammttilaiset ja tutkijat.

Itse hyödynsin harjoittelussani toisen aineen, eli vektorigrafiikan, opettajan teettämää harjoitustyötä, ja tein yhteistyötä ao. opettajan kanssa tutustuessani ryhmään ennen kurssin alkua. Lisäksi sain ideoita toisen ammattialan englannin opettajalta Oamk:ssa.

Lähde: Ahvenainen, T. (2019). Opettajaverkostot ja hankkeet ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen pedagogisen kehittämisen moottoreina. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(4). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2019/opettajaverkostot-ja-hankkeet-ammattikorkeakoulujen-kielten-ja-viestinnan-opetuksen-pedagogisen-kehittamisen-moottoreina

Yrittäjyyskasvatuksen merkitys opettajan työssä

9.1. Ymmärrät yrittäjyyskasvatuksen merkityksen opettajan työssä.


YRITTÄJYYSKASVATUKSEN YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS- osaamismerkki

***

OPETTAJAN TYÖELÄMÄVERKOSTOT JA YRITYSYHTEISTYÖ - osaamismerkki:


1. Miten oppilaitos voi tukea työelämäverkostojen kehittämistä ja ylläpitämistä?

- Yhteistyöhankkeet
- Työharjoittelu / työssäoppiminen
- Yritysyhteistyö opinnäytetöiden toimeksiantajina
- Verkostoitumistilaisuuksia tarjoamalla
- Tukemalla alumnitoimintaa, kutsumalla entisiä opiskelijoita kertomaan työstään

2. Miten hyödynnät työelämäverkostoja sekä yrityksiä oman alasi opetustyössä, ohjauksessa ja arvioinnissa?

Suomen kielen ja kulttuurin opetuksessa voisin hyödyntää työelämäverkostoja ja yrityksiä esimerkiksi kutsumalla opiskelijoiden haastateltavaksi eri alan ammattilaisia ja yrittäjiä. Voisin myös pyytää opiskelijoita tekemään erilaisia projektiluonteisia harjoituksia, esitelmiä tai postereita, joissa perehdyttäisiin johonkin toimialaan tai tiettyyn yritykseen.

3. Millaiset opetus- ja ohjausmenetelmät lisäävät oppijan tietoutta yrittäjämäisestä työskentelystä, yrittäjyydestä sekä lisäävät yrittäjyyshalukkuutta?

Oppijan oma-aloitteisuutta vaativat ja projektimaiset opetus- ja ohjausmenetelmät lisäävät oppijan tietoutta yrittäjämäisestä työskentelystä. Yrittäjyyskasvatuksessa tärkeitä ovat myös vuorovaikutustatioja kehittävät harjoitukset. Erilaiset yhteistyöhankkeet yritysten kanssa lisäävät yrittäjyyshalukkuutta.

Kun olet vastannut kysymyksiin 1-3, niin käy haastattelemassa valitsemaasi yrittäjää alla olevilla kysymyksillä ja pohdi saamiasi vastauksia:

a. Tekevätkö yritykset ja oppilaitokset riittävästi yhteistyötä?
Kyllä, yritysten on helppo päästä yhteistyöhön oppilaitosten kanssa, varsinkin, jos on oma-aloitteinen. Oppilaitoksista myös helposti soitetaan ja kysytään harjoittelupaikkoja, jos on aiemmin tarjonnut sellaista.
Yritykset hyötyvät oppilaitosyhteistyöstä, mutta nykyisin usein kuulee, että esimerkiksi harjoittelijoista voi olla yrittäjälle myös paljon ylimääräistä vaivaa, jos kohdalle sattuu harjoittelija, joka ei ole saanut perustaidoista ja tiedoista riittävästi opetusta.

b. Millaista yhteistyötä yrittäjä voisi/haluaisi tai tekee oppilaitoksen kanssa?
Pääsääntöisesti yrittäjä tarjoaa oppilaitokselle harjoittelijapaikkoja (ravintola- ja matkailuala). Lisäksi yrittäjä on saanut yrityksestään opiskelijoiden harjoitustyönään tekemän yritysanalyysin. Yrittäjä tekisi mielellään yhteistyötä oppilaitoksen kanssa esim. markkinoinnin suunnittelussa ja toteutuksessa, ja vaikka ruokalistojen kehittämisessä.

c. Millaisia kokemuksia yrittäjällä on ollut työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta/harjoittelijoista?
Yleensä hyviä, mutta joskus harjoittelija on ollut turhan avuton ja kyvytön - ja ennen kaikkea vastuuton - toteuttamaan annettuja tehtäviä, jolloin yrittäjän aikaa menee turhaan valvomiseen. Opastaessaan harjoittelijaa yrittäjä joutuu itsekin pohtimaan omia käytäntöjään ja saa ehkä myös ideoita harjoittelijalta.

YRITTÄJYYSKASVATUKSEN PERUSKÄSITTEET - osaamismerkki



Mitä tarkoittaa sisäinen yrittäjyys?

Sisäinen yrittäjyys on käännös englanninkielisesta sanasta "intrapreneurship".
Sisäinen yrittäjyys viittaa yksilön asenteeseen ja tapaan toimia: se sisältää oma-aloitteisuutta, kykyä kantaa vastuuta ja tunnistaa omia kykyjään sekä sitä, miten niitä voidaan hyödyntää yrityksen toiminnassa - oli se sitten oma tai työnantajan.

Miten tuet ja kehität opiskelijoiden sisäistä yrittäjyyttä opettajana?

Yrittäjyyskasvatus yleensä integroidaan muuhun opetukseen, ja se vaatii ennen kaikkea sitä, että optuksen suunnittelussa otetaan huomioon yrittäjyyteen kannustava näkökulma. Yrittäjyyskasvatus voidaan sisällyttää sekä sisältöön että menetelmiin. Tärkeä osa yrittäjyyskasvatusta on yhteistyö yritysmaailman kanssa.
Itse yrittäjänä ja freelancerina käytän esimerkiksi harjoitusten suunnittelussa hyväkseni omia kokemuksiani ja tietoja yritystoiminnasta ja työelämästä. Nuorempia opiskelijoita kannustaisin oma-aloitteisuuteen ja vastuunkantoon.

Mitä tarkoittaa ulkoinen yrittäjyys?

Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa sitä, että omistaa yrityksen joko kokonaan tai osittain: yrittäjän yhteiskunnallista statusta. Moni freelancer on käytännössä (ja usein myös yhteiskunnan silmissä nykyään) myös yrittäjä, vaikka ei varsinaisesti omistakaan yritystä.

Miten tuet ja kehität opiskelijoiden ulkoista yrittäjyyttä opettajana?

Ulkoista yrittämistä voisin tukea sisällyttämällä opetukseen yrittäjyyteen liittyviä harjoituksia ja tuomalla omia kokemuksiani esiin.

Mitä tarkoittaa yrittäjyyskasvatus sinun ammattialasi opetuksessa?

Opettaessani työelämälähtöistä englantia visuaalisen suunnittelun opiskelijoille koostin kurssin sille perustalle, että moni graafisen alan ammattilainen päätyy freelanceriksi/yrittäjäksi. Harjoitukset sisälsivät oman osaamisen markkinointia, verkostoitumista ja tarjousten tekemistä sekä vuorovaikutustaitojen kehittämistä englannin kielellä.

Harjoitteluoppilaitokseni Oamk tarjoaa yrittäjyyskasvatusta erillisenä koulutuksena:
https://www.oamk.fi/opinto-opas/opintojen-sisalto/opetussuunnitelmat?sivu=oj_kuvaus&koodi1=O0051ST&kieli=FI&opas=2014-2015&lk=s2014&vuosi=14S15K
Lisäksi Oamkissa on oma yrityshautomo:
https://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/yrittajyys/

Lähteet:
yrittäjä.net/sisainen-yrittajyys/
http://www.yvi.fi/opettajille/yleiskatsaus
https://yesverkosto.fi/mita-yrittajyyskasvatus-on
http://liike.epedu.fi/liikeala/verkko_opetus/tuotteen_monet_kasvot/sisainenjaulkoinen.html

tiistai 23. tammikuuta 2018

Ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun kansainvälisyysstrategiat ja käytänteet

Oppilaitosten kansainvälisyystoiminta
Opetushallitus tukee koulujen ja oppilaitosten kansainvälisyyttä erilaisin ohjelmin ja hankkein (https://www.oph.fi/opetushallitus/kansainvalinen_toiminta). Yleisimpiä kansainvälisen toiminnan muotoja ovat opiskelija- ja opettajavaihdot sekä erilaiset kansainväliset vertaisverkostot. OAMK:ssa, kuten muissakin ammattikorkeakouluissa KV-toiminta on hyvin laaja-alaista: opiskelija-, harjoittelija-, opettaja- ja henkilöstövaihdon lisäksi on opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämistä, opetus-, tutkimus- ja kehitystyötä yhteistyökumppaneiden kanssa, toimintaa yhteistyöverkostoissa sekä kokonaan englanninkieliset tutkinto-ohjelmat. (http://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/kansainvalisyys/)


Kuva Opetushallituksen julkaisusta "Kansainvälisyys - Juhlapuheista koulun arkeen" -julkaisusta.
Kuten opetushallituksen julkaisussa "Kansainvälisyys juhlapuheista koulun arkeen" todetaan, kansainvälisyys on opetussuunnitelmienkin perusteella kaikkien opiskelijoiden oikeus http://www.oph.fi/download/46528_kansainvalisyys_juhlapuheista_koulun_arkeen.pdf). Kansainvälisyys on pienen maan elinehto: Suomen kokoinen maa ei pärjää yksinään, eikä sellaista kukaan edes haluaisi. Sen lisäksi, että oppilaitokset ovat avainasemassa tulevien työntekijöiden kasvattajina, niillä on myös erinomainen mahdollisuus tehdä kansainvälistä yhteistyötä: opetustoiminta ja opiskelu on kaikkialla maailmassa perustaltaan hyvin samanlaista.  

Erilaiset vaihto-ohjelmat tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden avartaa maailmankuvaa, saada erilaista opetusta, itsenäistyä, oppia kieliä ja luoda kansainvälisiä verkostoja tulevaisuuden varalle. Tämä kaikki sekä lisää yksittäisen ihmisen arvoa työmarkkinoilla että siten vahvistaa Suomen asemaa maailmanmarkkinoilla. Opettajille, harjoittelijoille ja muulle henkilökunnalle vaihto tarjoaa myös mahdollisuuden parantaa ja tehostaa omaa toimintaansa, kun pääsee tutustumaan erilaisiin toimintatapoihin muualla maailmassa.
Monikulttuurisuus suomalaisissa oppilaitoksissa

Monikulttuurisuus on osa oppilaitoksen jokapäiväistä toimintaa, ei irrallinen osa, jota hoidetaan silloin kun on aikaa ja resursseja. Se koskee myös niitä oppilaitoksia, joissa ei ole maahanmuuttaja- tai vaihto-opiskelijoita. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat tulevaisuuden menestystekijöitä kaikilla elämän aloilla: Suomessa maahanmuuttajataustaisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan, ja yhä enemmän meidän on suunnattava toimintaamme rajojen ulkopuolelle. Oppilaitosten johdossa ja henkilökunnassa tämä on otettava huomioon: opettajanhuoneen asenneilmapiiri heijastuu suoraan luokkahuoneisiin. Opettajilla, jotka ovat avainasemassa, on oltava riittävät valmiudet ja resurssit toteuttaa monikulttuurisuuden vaatimuksia oppilaitoksissa.

Kun Suomeen tuli vuosina 2015-16 paljon turvapaikanhakijoita, heille järjestettiin suomen kielen ja kulttuurin koulutusta. Olin itsekin eräässä väliaikaisessa yksikössä opettajana. Moni silloin kyseenalaisti sen, miksi ihmisille, joista suurin osa on vain väliaikaisesti Suomessa, opetetaan kieltä ja kulttuuria. Kun ihminen, joka on ollut Suomessa joko turvapaikanhakijana tai vaihto-opiskelijana tai jostain muusta syystä, aikanaan palaa kotimaahansa, hän tietää Suomesta enemmän kuin maanmiehensä keskimäärin. Hän todennäköisesti tuntee erityistä sympatiaa maatamme kohtaan, vaikka ei olisi oppinut kuin muutaman sanan suomea, jos hänelle on tarjottu koulutusta ja nähty se vaiva, että on kerrottu maamme kulttuurista ja yhteiskunnasta. Hän on silloin osa Suomen maailmanlaajuista verkostoa, ja voi osoittautua esimerkiksi kansainvälisessä kaupassa hyvinkin tuottavaksi sijoitukseksi.


Maahanmuuttajaopiskelijoiden mukanaolo suomalaisissa luokissa ja ryhmissä avartaa opiskelijoiden maailmankuvaa ja tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa kielitaitoa käytännössä. Maahanmuuttajaopiskelijoille suunnattu englanninkielinen opetus palvelee myös suomenkielisiä opiskelijoita, jotka esimerkiksi havittelevat kasanivälistä uraa tai jalko-opintoja ulkomailla. Itse pidän kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta rikkautena, joka tukee samalla oman kulttuurimme erityispiirteiden säilymistä ja esiintuomista: usein tarvitaan ulkopuolisen silmät näkemään se, mikä omassa kulttuurissa on kaunista ja erikoista.









Opettajan toimintaa velvoittava lainsäädäntö ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa.

Suomessa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." (perustuslaki 2§, 3. momentti). Opetustoiminta on julkista toimintaa, joten periaate pätee siihen.

Opetusta ohjaavia lakeja on paljon: 
Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) 
Ammattikorkeakoululaki (932/2014) 
Yliopistolaki (558/2009)
Laki taiteen perusopetuksesta (633/1998)
Laki vapaasta sivistystyöstä (632/1998)
Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998)
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013)

Niiden lisäksi on tietenkin noudatettava monia muita julkiseen valtaan liittyviä lakeja, kuten
Suomen perustuslaki (731/1999)
Hallintolaki (434/2003)
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)
Henkilötietolaki (523/1999)
Lastensuojelulaki (417/2007)
Tekijänoikeuslaki (404/1961)
Työsopimuslaki (55/2001)
Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003)

Lait löytyvät osoitteesta finlex.fi.

Miten hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä?

Hallintolain 6§ sanoo: "Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden." Tämä periaatteen soveltaminen opetustyössä on helppo hahmottaa: opettajan on oltava tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Muita periaatteita ovat palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvontavelvoite, hyvä kielenkäyttö ja yhteistyö eri viranomaisten kesken.

Voisi helposti kuvitella, että edellä mainitut periaatteet ovat itsestäänselvyyksiä opetustyössä, mutta hyvin usein kuulee niitä rikotun jopa perusopetuksen puolella.

Kooste opiskelijan oikeuksista löytyy täältä. Seuraavassa kuvassa on koottu keinoja, joilla opettaja voi varmistaa, että opiskelijan oikeusturva toteutuu:



Lakien noudattaminen ei aina ole niin itsestäänselvää kuin voisi kuvitella, vaikka ei ottaisikaan huomioon erityistapauksia. Itse ajattelen niin, että opettajan tehtävä opetuksen ohella on myös tuoda esille se tosiseikka, että toiminta perustuu lakeihin ja asetuksiin. Ei voi olettaa, että opiskelija automaattisesti tuntisi itseään koskevat lait, mutta opettajan työhön puolestaan kuuluu pysytellä ajan tasalla niiden suhteen.

1.1.2018 voimaan astuneessa laissa ammatillisesta koulutuksesta säädetään mm. seuraavaa opiskelijan velvollisuuksista: "Opiskelijan tulee osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisesti opetukseen sekä näyttöihin ja muuhun osaamisen osoittamiseen, jollei hänen poissaololleen ole perusteltua syytä. [--] Opiskelijan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti." (94§). 

Opiskelijaa koskevat myös salassapitosäännökset. Opettajan työn tueksi löytyy tietosuojakysymyksistä erityinen julkaisu:
http://www.oph.fi/download/152370_julkisuus_ja_tietosuoja_opetustoimessa.pdf

Siellä sanotaan seuraavaa: "Lähtökohtaisesti kaikki viranomaisen asiakirjat ovat julkisia. Oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta on jokaisen perusoikeus. Myös oikeus yksityisyyteen eli yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan ovat perusoikeuksia."

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) astui voimaan 25.5.2018. Sen tavoitteena on ajantasaistaa ja yhtenäistää tietosuojan sääntelyä EU:ssa. Se koskee pääsääntöisesti kaikkia yksityisiä ja julkisia organisaatioita, jotka ovat rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä, eli myös oppilaitoksia.  Uutta entiseen henkilötietolakiin verrattuna on se, että se on aiempaa yksityiskohtaisempi, siihen liittyy läpinäkyvyys ja osoitusvelvollisuus mm. dokumentoimalla, julkisissa organisaatioissa on oltava tietosuojavastaava ja tietomurroista on tehtävä ilmoitus. Linkistä löytyy KM Harto Pönkän esitys aiheesta.https://www.slideshare.net/hponka/henkiltiedot-eun-tietosuojaasetus-ja-tietoturva-opetuksessa


Linkkivinkkejä:
Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi
Opetushallitus: oph.fi
OAJ: oaj.fi

Tekijänoikeusasioita:
Opentekoa: opentekoa.fi
Operight: operight.fi
Kopiraitti: kopiraitti.fi


Opiskeluhuolto, erityinen tuki ja esteettömyys ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa

Mitä tarkoittaa erityinen tuki ammatillisessa koulutuksessa?

Laki ammatillisesta koulutuksesta määrittää, että ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on "kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista, antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä, antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua." Lisäksi koulutuksen tavoitteena on "tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja."

Lain pykälässä 64 todetaan, että "Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä."

Lähtökohtana on opiskelijan oikeus saada opetusta: se, että jokainen opiskelija saa saman mahdollisuuden opiskella ja oppia ominaisuuksistaan ja olosuhteistaan huolimatta. Viime kädessä kyse on ihmisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. 
Vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille on omia oppilaitoksiaan, kuten esimerkiksi Luovi.

Miten esteettömyys toteutetaan ammatillisessa koulutuksessa?

Usein esteettömyydestä puhuttaessa viitataan vain fyysiseen esteettömyyteen, siihen, että tilat ja palvelut ovat myös liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Se kuitenkin tarkoittaa fyysisen lisäksi psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Esteettömyydestä huolehtiminen ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, siitä on hyötyä myös heille, jotka eivät normaalisti poikkeusjärjestelyjä tarvitse: tervejalkainenkin voi loukata itsensä ja hyvin näkeväkin vanhenee. Periaatteena olkoon, että vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta. Esimerkiksi sosiaalista saavutettavuutta tukevat monikanavainen viestintä, aikataulujen kommunikointi ajoissa ja erituloisten ihmisten huomiointi materiaali- ja osallistumismaksuissa. Selkokielen käytöstä puolestaan on hyötyä niin suomea opiskelevalle kuin heitä, joilla on oppimisvaikeuksia ja kielen tai kommunikaation vaikeuksia. Laajemmin saavutettavuudesta/ esteettömyydestä löytyy tietoa täältä.

Opiskelijalle merkitään HOPSiin erityisen tuen tarpeet. Nykyisin suurin osa näistä tarpeista havaitaan jo peruskoulussa, ja joissain kouluissa tehdään systemaattisesti esimerkiksi lukihäiriötestejä. Osa oppijoista kuitenkin väistämättä luikahtaa seulan läpi, jolloin voidaan päätyä ylemmille asteille ilman, että tuen tarvetta on havaittu. Jos opettajana epäilee, että oppijalla on erityisen tuen tarve, siitä ilmoitetaan erityisopettajalle, joka on pätevä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Ennakkotehtävässä meidän tuli listata omia vahvuuksiamme. Opettajana voi oppijan vahvuuksia vahvistaa tuomalla ne esiin ja antamalla kannustavaa palautetta.

Miten opiskeluhuolto toimii? Prosessin kuvaus.

"Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä."
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20131287

Kauhavalla on laadittu oppilas- ja opiskelijahuollosta käsikirja, josta seuraava kuva on kopioitu: https://www.kauhava.fi/files/6099/Kauhavan_oppilas-_ja_opiskelijahuollon_kasikirja.pdf

Lähde: kauhava.fi

Omasta oppilaitoksestamme emme löytäneet opiskelijahuollon prosessin kuvausta. Keskustelimme siitä, mitä opettaja voi tehdä, jos havaitsee jonkun opiskelijan olevan opiskelijahuollon tarpeessa, ja millaisia mahdollisuuksia erilaisista ongelmista kärsivillä opiskelijoilla on. Opiskelijahuolto on oppilaitoskohtaista. OSAO:n sivuilla on selkeästi ja laajasti kerrottu opiskelijahuoltopalveluista:
OSAO:n opiskelijahuolto


Arviointi- ja palauteosaaminen

5.1 Ymmärrät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulutuksen arviointia koskevat määräykset, ohjeet ja käytännöt.

Ammattillisessa peruskoulutuksessa opiskelijan arviointia säätelevä laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630
Opiskelijan arvioinnilla ohjataan ja kannustetaan opiskelua, kehitetään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin, rakennetaan tietoa opiskelijan osaamisesta sekä varmistetaan perustutkinnon tai opetussuunnitelman perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen.

Ammattikorkeakoulut päättävät itse opiskelija-arvioinnista osana arviointisääntöään -
Arvioinnin toteuttaminen, arviointiasteikot ja niiden soveltaminen, arviointitilaisuus, arviointituloksista tiedottaminen ja rekisteröinti, arvosanan korottaminen ja arvioinnin oikaiseminen (Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932, VN:n asetus ammattikorkeakoulusta 8.12.2014/1129 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141129)

Suoritin opetusharjoitteluni toteuttamalla Oulun ammattikorkeakoulussa kurssin "English for media sector" visuaalisen suunnittelun ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Kuten Oamk:n arviointiohjeissa todetaan, "ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen korkeakoulutukinto." Näin ollen opetuksen tavoitteena on, "että tutkinnon suorittaneella on (A 1129/2014):

1) laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä teoreettiset perusteet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijatehtävissä;

2) valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä;

3) edellytykset oman ammattitaidon kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen;

4) riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön."

(http://www.oamk.fi/opinto-opas/opiskelu-oamkissa/osaamisen-arviointi)

"English for media sector" on Oamk:n visuaalisen alan opiskelijoiden ainoa pakollinen englanninkielen kurssi, joten sen merkitys on suuri, koska sillä alalla kansainvälinen viestintä on keskeistä.

Kurssin tavoitteena on: "Opiskelija osaa toimia media-alan monikulttuurisessa ja kansainvälisessä työympäristössä ja verkostoissa suullisesti ja kirjallisesti. Hän hallitsee työssä tarvittavan oman ammattialansa kielitaidon ja pystyy seuraamaan oman alansa kehitystä englanninkielisistä julkaisuista."

Kurssin sisältönä oli työelämälähtöisiä harjoituksia, joissa opiskelijat joutuivat käyttämään kieltä sekä kirjoitettuna, luettuna, kuunneltuna että puhuttuna. Kurssin aikana he mm. seurasivat sosiaalisessa mediassa oman alansa ammattilaista kiinnittäen huomiota siihen, miten tämä käytti sosiaalista mediaa markkinointiin. He kirjoittivat kirjeitä ja sähköpostiviestejä, osallistuivat roolipeleihin, joissa verkostoiduttiin, haettiin töitä ja kokoustettiin, ja lukivat englanninkielisiä artikkeleita omalta alaltaan. Koko opetus tapahtui englanniksi.

Kurssin aikana seurasin tuntiaktiivisuutta, ja annoin palautetta sekä yhdessä että yksilöllisesti heidän kirjoitustehtävistään. Ryhmäkeskustelujen ja esiintymisten aikana tarkkailin opiskelijoiden kykyä käyttää kieltä ja autoin esim. ääntämisessä.

Opiskelijat tekivät kurssin lopuksi kirjallisen kokeen ja palauttivat videoportfoliot, jotka arvosteltiin. Muista tehtävistä arvostelu oli hyväksytty-hylätty. Suoritimme arvostelun yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Kielitaidon arvioimiseen Oamk:ssa on oma arviointikehikkonsa, joka perustuu eurooppalaiseen viitekehykseen, ja jonka peruustella arvioimme mm. miten opiskelija käyttää oman alansa sanastoa, millaisia rakenteita hän käyttää, kuinka sujuvasti hän käyttää kieltä, miten hyvin hän ymmärtää luettua tekstiä.

(Kieliä koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys:
https://europass.cedefop.europa.eu/sites/default/files/cefr-fi.pdf)
(Oamkin arviointikehikko kieliopinnoille:
http://www.oamk.fi/opinto-opas/oj_arviointi_kielet.php?taso=0&kohde2=2)

Kurssi oli aika lyhyt, eikä opetustuntien aikana ollut mahdollista antaa palautetta yksilöllisesti. Vakituisena opettajana voisi varmaankin antaa arvioinnin myös suullisesti, mikä varmaankin olisi opiskelijan kannalta hyödyllistä. Mielestäni etenkin kielitaidon kehittämisen kannalta rakentavalla palautteella on suuri merkitys, koska ihminen ei välttämättä itse huomaa esim. lausunvansa väärin. Lisäksi monelle olisi hyödyllistä tietää, mikä heidän oma heikko kohtansa on. Kun kurssin aluksi kysyin opiskelijoilta, mitä he itse odottavat kurssilta, moni mainitsi kieliopin, vaikka harvalla oli puutteita kielioppitaidoissa.

Uskoakseni suurimmalla osalla opiskelijoista oli tavoitteena saada kurssista suoritusmerkintä, eikä arvosanalla ollut niin suurta merkitystä. Itse näkisinkin hyödyllisempänä sen, että kurssista annettaisiin sanallista palautetta,jolloin opettaja voisi antaa vinkkejä siitä, miten opiskelija voisi kielitaitoaan kehittää.