On osattava erottaa toisistaan oppimisen ja osaamisen arviointi: oppimisen arviointi on oppimisen edistymisen seuraamista ja osaamista arvioidaan vasta, kun on ollut mahdollista oppia asiat.
Oppimisen arviointi ja osaamisen arviointi
Keskeisintä arvioinnissa on se, että opettaja itse ymmärtää arviointikriteerit. Oppimisen arviointia opettaja suorittaa päivittäin. Se on jatkuvaa palautteen antamista oppimisen etenemisestä ja osaamisen kehittymisestä. Ohjaavan (rakentavan) ja kannustavan palautteen avulla opiskelija osaa itsekin ohjata omaa opiskeluaan ja tarkoituksena on, että hän kehittää samalla omia itsearviointikykyjään. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin. Palaute voi olla suullista ja kirjallista, ei arvosanoja, mutta voi olla esimerkiksi merkintöjä opiskelijan HOPS:issa.
Osaamista arvioidaan sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia. Siinä keskeisenä on viralliset ammattitaito- ja osaamisvaatimukset, ja se perustuu viralliseen arviointikriteeristöön. Osaamista arvioidessa arvioidaan kokonaisuuksia. Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista myös ammattiosaamisen näyttönä.
Opiskelijoita arvioidaan aina suhteessa annettuun tehtävään, ei esimerkiksi toisiinsa.
Arviointikriteerit ja itsearviointi
On varmistettava, että opiskelijat tietävät alusta asti arviointikriteerit, ja että niihin on mahdollista palata opiskelun aikana yhä uudestaan, jotta heillä on mahdollisuus harjoittaa myös itsearviointia. On myös syytä kannustaa ja ohjata opiskelijoita itsearviointiin, ja jo senkin vuoksi opiskelijan on syytä ymmärtää arviointikriteerit. Siksi olisikin mielestäni tärkeää, että arviointikriteerit olisi kirjoitettu selkeästi, eikä monimutkaisin lauserakentein ja sivistyssanoja käyttäen. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä kertoi äskettäin Talouselämä-lehden haastattelussa, että teatterikorkeakoulun tutkintovaatimukset kirjoitetaan vastedes "selkeällä suomen kielellä", koska ne on tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka eivät ymmärrä "jargonia". (https://www.talouselama.fi/uutiset/professori-knihtila-olin-2-5-vuotta-puhunut-opiskelijoille-paskaa-koska-olin-jo-ehtinyt-idealisoida-nayttelijan-tyon/8c567151-4dfe-386b-b650-0562bf553d59) Tällaista soisin sovellettavan kaikissa muissakin oppilaitoksissa.
Opiskelija hyötyy eniten ohjaavasta palautteesta: ei siis riitä, että sanoo "ihan hyvä", vaan on osattava erottaa, mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Voi myös muotoilla palautteen niin, että kysyy opiskelijalta, millä tavalla arvioitava lopputulos syntyi: näin opiskelija itsee huomaa, mikä osuus sujuu hyvin, mikä mahdollisesti huonosti.
Arvioinnin tehtävänä on sekä ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen edetessä, että arvioida opiskelijan ammattitaitoa opintojen päätteeksi.
Keskeisintä arvioinnissa on se, että opettaja itse ymmärtää arviointikriteerit. Oppimisen arviointia opettaja suorittaa päivittäin. Se on jatkuvaa palautteen antamista oppimisen etenemisestä ja osaamisen kehittymisestä. Ohjaavan (rakentavan) ja kannustavan palautteen avulla opiskelija osaa itsekin ohjata omaa opiskeluaan ja tarkoituksena on, että hän kehittää samalla omia itsearviointikykyjään. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin. Palaute voi olla suullista ja kirjallista, ei arvosanoja, mutta voi olla esimerkiksi merkintöjä opiskelijan HOPS:issa.
Osaamista arvioidaan sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia. Siinä keskeisenä on viralliset ammattitaito- ja osaamisvaatimukset, ja se perustuu viralliseen arviointikriteeristöön. Osaamista arvioidessa arvioidaan kokonaisuuksia. Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista myös ammattiosaamisen näyttönä.
Oppimisen arviointi
|
Osaamisen arviointi
|
Formatiivinen arviointi: jatkuvaa palautteen antamista. Seurataan oppimisen etenemistä ja osaamisen kehittymistä. Annetaan mahdollisuus kehittää toimintaa palautteen jälkeen.
|
Summatiivinen arviointi: arvioidaan tuloksia sen jälkeen, kun oppijalla on ollut mahdollisuus oppia ko. asiat.
|
Keskeiset tehtävät:
- oppimisen etenemisen seuraaminen
- oppija tietää, mitä hän osaa, ja mitä pitää vielä oppia
- itsearviointitaidon kehittäminen
|
Keskeiset tehtävät:
- tutkinnon perusteissa olevan ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden syvällinen osaaminen (mitä pitäisi oppia)
- arvioidaan kokonaisuuksien hallintaa, ei vain pieniä osia, OPS:n kriteereillä (miten asiat pitäisi osata)
|
Suullinen tai kirjallinen palaute, ei arvosanoja, ei näy tutkintotodistuksessa. Dokumentoidaan esim. HOPS:iin.
|
Noudatetaan arviointikriteeristöä, näkyy todistuksessa.
|
Opiskelija saa oppimisestaan ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Palautteen perusteella on mahdollista tehdä muutoksia opetukseen sekä oppimisen tukemiseen, jotta päästää parempiin oppimistuloksiin.
|
Osaamisen arvioinnissa opiskelijan osaamista verrataan tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Osaaminen voidaan ilmaista mm. ammattiosaamisen näyttönä.
|
Kun opiskelija on oppinut tutkinnon perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, hän osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden mukaisesti, jolloin hänen osaamisensa arvioidaan.
Usein osaamisen arvioinnin perustana on opiskelijalle annettava tehtävä, joka on jokin ongelmanratkaisu. Koska tavoitteena on se, että opiskelija osaa ammatissa vaadittavat tehtävät, on tarkoituksenmukaista, että opiskeluaikana annetut tehtävät ovat mahdollisimman samanlaisia kuin oikeassa työssä.
Usein osaamisen arvioinnin perustana on opiskelijalle annettava tehtävä, joka on jokin ongelmanratkaisu. Koska tavoitteena on se, että opiskelija osaa ammatissa vaadittavat tehtävät, on tarkoituksenmukaista, että opiskeluaikana annetut tehtävät ovat mahdollisimman samanlaisia kuin oikeassa työssä.
Opiskelijoita arvioidaan aina suhteessa annettuun tehtävään, ei esimerkiksi toisiinsa.
Arviointikriteerit ja itsearviointi
On varmistettava, että opiskelijat tietävät alusta asti arviointikriteerit, ja että niihin on mahdollista palata opiskelun aikana yhä uudestaan, jotta heillä on mahdollisuus harjoittaa myös itsearviointia. On myös syytä kannustaa ja ohjata opiskelijoita itsearviointiin, ja jo senkin vuoksi opiskelijan on syytä ymmärtää arviointikriteerit. Siksi olisikin mielestäni tärkeää, että arviointikriteerit olisi kirjoitettu selkeästi, eikä monimutkaisin lauserakentein ja sivistyssanoja käyttäen. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä kertoi äskettäin Talouselämä-lehden haastattelussa, että teatterikorkeakoulun tutkintovaatimukset kirjoitetaan vastedes "selkeällä suomen kielellä", koska ne on tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka eivät ymmärrä "jargonia". (https://www.talouselama.fi/uutiset/professori-knihtila-olin-2-5-vuotta-puhunut-opiskelijoille-paskaa-koska-olin-jo-ehtinyt-idealisoida-nayttelijan-tyon/8c567151-4dfe-386b-b650-0562bf553d59) Tällaista soisin sovellettavan kaikissa muissakin oppilaitoksissa.
Opiskelija hyötyy eniten ohjaavasta palautteesta: ei siis riitä, että sanoo "ihan hyvä", vaan on osattava erottaa, mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Voi myös muotoilla palautteen niin, että kysyy opiskelijalta, millä tavalla arvioitava lopputulos syntyi: näin opiskelija itsee huomaa, mikä osuus sujuu hyvin, mikä mahdollisesti huonosti.
Arvioinnin tehtävänä on sekä ohjata ja kannustaa opiskelijaa opintojen edetessä, että arvioida opiskelijan ammattitaitoa opintojen päätteeksi.