maanantai 19. kesäkuuta 2017

Ammatillinen kohtaaminen

13.6.2017

Olen suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden aineopintoihin kuuluvan kurssin "Vuorovaikutus ja kasvatussuhteiden eettiset ehdot", joka käsitteli pedagogista suhdeajattelua, valtasuhteita sekä tunteiden ja arvojen merkitystä kasvatuksessa.

Oppimistehtävä jakautui kurssikirjojen mukaan kolmeen osaan, joista tässä tiivistelmät:

Keskeisenä ajatuksena on se, että kasvatussuhde on vuorovaikutusta kahden tai useamman ihmisen välillä. Kasvatus tapahtuu pedagogisessa suhteessa - ei siis oppijassa tai opettajassa, vaan heidän välisessä suhteessaan (gap). Opettajan reflektointi ja se, että pohtii tietoisesti pedagogista suhdetta, jos itsessään parantaa sitä. Kun pedagogisesta suhteesta ja ryhmän dynamiikasta tulee tietoiseksi, ja sen nostaa tietoisesti esiin, se kehittyy ja sitä voi kehittää. Tämä pätee luonnollisesti myös muihin ihmissuhteisiin, kuten esimerkiksi työyhteisöön. Ihmisten välinen suhde tulee esiin kommunikaationa. (Bingham, C.W. & Sidorkin, A.M. (toim.) 2004. No education without relation. New York: Peter Lang. e-kirja.)

Myös valtasuhteilla on kasvatuksessa merkitystä: tieto on valtaa, ja tieto on aina jonkun omistamaa. Työssäni sanon: "On selvää, että tieto on valtaa, ja hankkimalla lisää tietoa saa lisää valtaa. Jakamalla tietoa voi jakaa myös valtaa, mutta pelkkä koulutus ei riitä — se on vain yksi tekijä järjestelmässä, jossa valtaa jaetaan." (Cervero, R.M., & Wilson, A.L. et al. 2001. Power in Practice. Adult Education and the Struggle for Knowledge and Power in Society. Jossey-Bass, Wiley, e-kirja.)

Kolmantena teema oli tunteet ja arvot. Lyhyesti ja karkeasti voisi sanoa, että tunteet ohjaavat oppimista ja arvot opettamista. Koska minua kiinnostaa auktoriteetti, keskityin oppimistehtävässäni erityisesti siihen. Puolimatkan kirjasta olen poiminut seuraavaa: "Tunteilla ja tunne-elämän kehityksellä on suuri merkitys oppimisessa: Ilman tervettä itsetuntoa, luottamusta omaan oppimiskykyynsä, on vaikea opiskella mitään, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä. Kasvattajan oma arvokäsitys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kasvatettavan tunne-elämä kehittyy ja miten opettaminen sujuu. Parhaimmillaan pedagoginen suhde on silloin, kun siihen liittyy keskinäinen kunnioitus. Auktoriteetin avoimuus takaa sen, ettei tarvitse turvautua manipulointiin, jolloin myös terve irtautuminen auktoriteeteistä — ”aikuistuminen” — on helpompaa." (Puolimatka, T. 2011. Kasvatus, arvot ja tunteet. Toinen uudistettu painos. Suunta-kirjat)

Kurssisuoritukseni (23 sivua) löytyy täältä.