Ammatillinen kohtaaminen

13.6.2017

Olen suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden aineopintoihin kuuluvan kurssin "Vuorovaikutus ja kasvatussuhteiden eettiset ehdot", joka käsitteli pedagogista suhdeajattelua, valtasuhteita sekä tunteiden ja arvojen merkitystä kasvatuksessa.

Oppimistehtävä jakautui kurssikirjojen mukaan kolmeen osaan, joista tässä tiivistelmät:

Keskeisenä ajatuksena on se, että kasvatussuhde on vuorovaikutusta kahden tai useamman ihmisen välillä. Kasvatus tapahtuu pedagogisessa suhteessa - ei siis oppijassa tai opettajassa, vaan heidän välisessä suhteessaan (gap). Opettajan reflektointi ja se, että pohtii tietoisesti pedagogista suhdetta, jos itsessään parantaa sitä. Kun pedagogisesta suhteesta ja ryhmän dynamiikasta tulee tietoiseksi, ja sen nostaa tietoisesti esiin, se kehittyy ja sitä voi kehittää. Tämä pätee luonnollisesti myös muihin ihmissuhteisiin, kuten esimerkiksi työyhteisöön. Ihmisten välinen suhde tulee esiin kommunikaationa. (Bingham, C.W. & Sidorkin, A.M. (toim.) 2004. No education without relation. New York: Peter Lang. e-kirja.)

Myös valtasuhteilla on kasvatuksessa merkitystä: tieto on valtaa, ja tieto on aina jonkun omistamaa. Työssäni sanon: "On selvää, että tieto on valtaa, ja hankkimalla lisää tietoa saa lisää valtaa. Jakamalla tietoa voi jakaa myös valtaa, mutta pelkkä koulutus ei riitä — se on vain yksi tekijä järjestelmässä, jossa valtaa jaetaan." (Cervero, R.M., & Wilson, A.L. et al. 2001. Power in Practice. Adult Education and the Struggle for Knowledge and Power in Society. Jossey-Bass, Wiley, e-kirja.)

Kolmantena teema oli tunteet ja arvot. Lyhyesti ja karkeasti voisi sanoa, että tunteet ohjaavat oppimista ja arvot opettamista. Koska minua kiinnostaa auktoriteetti, keskityin oppimistehtävässäni erityisesti siihen. Puolimatkan kirjasta olen poiminut seuraavaa: "Tunteilla ja tunne-elämän kehityksellä on suuri merkitys oppimisessa: Ilman tervettä itsetuntoa, luottamusta omaan oppimiskykyynsä, on vaikea opiskella mitään, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä. Kasvattajan oma arvokäsitys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kasvatettavan tunne-elämä kehittyy ja miten opettaminen sujuu. Parhaimmillaan pedagoginen suhde on silloin, kun siihen liittyy keskinäinen kunnioitus. Auktoriteetin avoimuus takaa sen, ettei tarvitse turvautua manipulointiin, jolloin myös terve irtautuminen auktoriteeteistä — ”aikuistuminen” — on helpompaa." (Puolimatka, T. 2011. Kasvatus, arvot ja tunteet. Toinen uudistettu painos. Suunta-kirjat)

Kurssisuoritukseni (23 sivua) löytyy täältä.

Kestävä kehitys opettajan työssä

6.6.2017

Työryhmä Halti esitteli ensiksi kestävän kehityksen käsitteiden merkityksen ekologiselta, taloudellisesta, kulttuuriselta ja sosiaaliselta näkökulmalta. Alustus oli selkeä ja laaja-alainen.

Kestävän kehityksen käsite oli jaettu neljään osa-alueeseen:

• Ekologinen, johon kuuluu biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyminen, ihmisen hyvinvoinnin perusta, maapallon elinkelpoisuus tuleville sukupolville sekä energiatehokkuus ja ympäristönsuojelu.
• Taloudellinen, johon kuuluu talouden tasapainoinen kasvu, ylikulutuksen estäminen/vähentäminen, tulevien sukupolvien ja ympäristön kantokyvyn huomioiminen.
• Kulttuurinen, johon kuuluu kulttuuri-identiteetin vahvistaminen, eri kulttuurien arvostus ja säilyminen, elinympäristön vaaliminen, monimuotoisuuden hyväksyminen, kulttuuriperinnön säilyttäminen ja vuoropuhelu kulttuurien välillä.
• Sosiaalinen, johon kuuluu ihmisarvo, hyvinvointi, eriarvoisuuden poistaminen, perusoikeuksien toteutuminen, riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto ja mahdollisuus koulutukseen.

Alustuksen  jälkeen kävimme keskustelua esimerkkitapausten tiimoilta. Työryhmä oli laatinut hyviä esimerkkikysymyksiä, joissa jouduttiin punnitsemaan asiaa monelta eri kannalta.

Lopuksi oli roolileikki, jossa oppilaitoksen keketyöryhmän eli kestävän kehityksen työryhmän piti esimerkkitoimenpiteitä sosiaalisen kestävän kehityksen teemavuoteen oppilaitoksessa. Tämä roolileikki oli kiva idea, ja poiki mukavasti keskustelua.

Olen aktiivinen politiikassa, vihreissä, joten kestävän kehityksen periaateet ovat minulle tuttuja yhteiskunnallisina käsitteinä. Olinkin ilahtunut siitä, että työryhmä esitteli itsestäänselvinä totuuksina oman puolueeni keskeisiä poliittisia periaatteita (ja tavoitteita), joita olen tottunut pitämään yhteiskunnallisesti kiistanalaisina - arvoja, joita joudun puolustamaan politiikan parissa toimiessani. Ensinnäkin sain hyvän muistutuksen siitä, miten yhteiskunnallisessa kuplassa eläminen (tässä tapauksessa politiikasta kiinnostuneiden kuplassa) vääristää näkemyksiä. Toiseksi tehtävien myötä sain pohtia, miten kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan käytännön opetustyössä.

Ammattietiikka ja eettiset periaatteet

6.6.2017

Ammattietiikka ja eettiset periaatteet 

• Ammattietiikka on ammatin laadunvalvontaa. Ammatti edellyttää, että opettajat toimivat korkeaa ammattietiikkaa noudattaen ja luottamuksen arvoisesti.
• Opettajan eettisten periaatteiden tarkoitus on tuoda näkyväksi ja tiedostetuksi opettajan työhön liittyvä eettisyys.
• Opettajan eettisten periaatteiden tärkeä lähtökohta on YK:n ihmisoikeuksien julistus.
• Koulu ei vain opeta. Se ohjaa lapsen kasvua ja kehitystä yhdessä kodin kanssa.

Työryhmä Elbrus esitteli selkeillä kaavioilla, mistä opettajan ammattietiikka muodostuu, hänen omista arvoistaan, yhteiskunnallisista arvoista, ja siitä, mihin kaikkeen se kohdistuu.

 ⇒

(Tein kaaviot itse popplet.com-palvelussa, käyttäen työryhmän tekemiä kuvia mallina.)

Tämän jälkeen ryhmässä keskusteltiin esimerkkitapausten avulla etiikan käytännön soveltamisesta opetuksessa. OAJ:n sivuilta löytyy kattavasti tietoa opettajan ammattietiikasta.

Lisäksi kuuntelimme Comeniuksen valan Arno Kotron lukemana, mutta sitä käsittelen erillisessä tekstissä, koska oma opetuksemme oli siitä.

Itse olen paljonkin pohtinut opettajan ammattietiikkaa myös osana suorittamaani kurssia "Vuorovaikutus- ja kasvatussuhteiden eettiset ehdot". On hyvä tiedostaa, miten moni asia vaikuttaa opetustapahtumaan ja opettajan työhön, ja tietoisesti pohtia sitä säännöllisesti, jolloin se ei pääse unohtumaan, eikä itse opettajana sokeudu omalle rajallisuudelleen.

Suomen koulutusjärjestelmä

6.6.2017

Suomen koulutusjärjestelmä

Ryhmä Annapurna esitteli koulutusjärjestelmän yksinkertaisella kaaviolla. Tämän jälkeen keskustelimme vaihtoehtoisista tavoista suorittaa opintoja. Niitä ovat:

• peruskoulun suorittaminen: kotona, sairaalakoulussa, aikuisena
• toinen aste: osaamisperusteinen opiskelu (HOPS), oppisopimus
• korkea-aste: avoimen yliopiston väylä, opintoja ulkomailla, avoin amk, monimuotokoulutus

Toisena keskusteluaiheena oli alan vaihtaminen aikuisena ja elinikäinen oppiminen. Tästä kävimmekin enemmän keskustelua, koska aihe on meille läheinen. Keskustelun pohjana oli 18.4.2017 Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli. Toin esiin, että yrittäjällä alan vaihtaminen on vaikeampaa, koska jo ennen nykyhallituksen tekemiä heikennyksiä aikuisopintotukeen yrittäjä ei saanut ansiosidonnaista opintotukea vaan ainoastaan perusosan, minkä lisäksi tulorajat estävät tehokkaasti elannon tienaamisen, vaikka olisikin opiskelun ohessa mahdollisuus työskennellä.

Kyseessä oli ensimmäisen webinaarin ensimmäinen osuus, ja epäselvyyksistä johtuen olin ainoa opiskelija "ryhmässä". Siksi keskusteluosuus ei oikein toiminut, kun keskustelijoina olivat vain opetteja ja yksi opiskelija. Palautteessani ehdotinkin, että etukäteen kannattaa kehittää enemmän kysymyksiä, joista keskustella, ja joihin ehkä hakea vastauksia.

Comeniuksen vala ja sen merkitys laajemmin

6.6.2017

Opetusalan eettinen neuvottelukunta laati opettajan eettiseksi ohjenuoraksi valan, jolle annettiin nimi peruskoulun isäksi kutsutun, 1600-luvulla eläneen kasvatusfilosofi Johan Comeniuksen mukaan. Vala julkistettiin Educa-messuilla Helsingissä tammikuussa 2017. Vala ei velvoita sen lausujaa juridisesti, mutta sitä voi pitää lääketieteessä käytettävään Hippokrateen valaan verrattavana.

"Opettajien vala painottaa oikeudenmukaisuutta, kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa ja kasvurauhaa." Tietoja valasta sekä video, jossa opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, kirjailija Arno Kotro lukee sen, löytyy Oaj:n nettisivuilta, täältä.
Koska vala on on niin tuore, sen käytännön merkityksestä on vielä vaikea sanoa mitään. Ryhmämme opetuksessa kävimme keskustelua seuraavista kysymyksistä:

• Onko Comeniuksen vala tarpeellinen? Jos on, niin mikä sen merkitys on?
• Mitä tarkoittaa täyteen ihmisyyteen kasvaminen?
• Voiko Comeniuksen vala toteutua totalitaarisessa diktatuurissa? Miksi, tai miksi ei? 
• Valan julkaisemisen yhteiskunnallinen konteksti? 
• Miten/millä keinoin pystyt itse käytännössä noudattamaan valan sisältöä? 
• Näkyykö se eri tavoin eri kohderyhmien / eri ikäisten opettamisessa?’
• Miten toimia, jos ilmenee ristiriitaa opettajan valan edustamien arvojen ja esim. oppilaan perheen arvojen välillä?

Omassa ryhmässäni pohdimme myös sitä, onko vala jotenkin erityisen ajankohtainen juuri nyt, vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Onko opettajien etiikka vaarassa näinä aikoina?

Itse opetus sujui hyvin: käytimme Comeniuksen valan esittelemiseen videota ja Kahoot-peliä (jonka minä olin tehnyt) ja keskustelun innoittajana oli lyhyt video Mervista opettamassa pientä poikaa sekä valokuva Pohjois-Koreasta.

Saamamme palaute oli hyvää, sekä videoista että Kahootista pidettiin. Olimme ensimmäisen webinaarin viimeinen opetusryhmä, ja siksikin valitsimme aiheeseen hieman kevyemmän lähestysmistavan. Minua itseäni ensikokemus innosti.

Johan Amos Comenius, 1592-1670

Taustastani ja tavoitteistani

Olen suorittanut viime vuorituhannen puolella filosofian maisterin tutkinnon. Pääaineenani minulla oli silloisessa Joensuun yliopistossa (nyk. Itä-Suomen yliopisto) yleinen kirjallisuustiede, ja sivuaineina englanti ja suomi. Aloitin opintoni Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitoksella opiskellen venäjää, mutta se osoittautui minulle liian työlääksi kieleksi, ja koska kaipasin muutoinkin elämäntilanteessani tuolloin muutosta, hain ja sain siirron Joensuuhun, kulttuurintutkimuksen laitokselle.

Opiskeluaikana olin varma, että ainakaan opettajaksi en koskaan ala. Elämässä tulee kuitenkin eteen kaikenlaisia muuttujia, ja leipäni eteen olen taipunut opettamaan jopa yläasteella, jota nuorena pidin maanpäällisenä helvettinä työpaikkana. Pääosin olen opettanut kansalaisopistoissa aikuisia, mutta myös lukiossa ja peruskouluissa olen ollut sijaisena. Päätös hankkiutua opettajaksi syntyi jo aikaisemmin, mutta yrittäjä/kääntäjänä minua vaivaa jatkuva aikapula, joten prosessi on edennyt hitaasti. Sain kasvatustieteen perusopinnot suoritettua Oulun avoimessa yliopistossa 2015, ja olen suorittanut jopa yhden kasvatustieteen aineopintoihin kuuluvan kurssin Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Ja vasta nyt pisteeni riittivät ammatilliseen täydennyskoulutukseen.

Toimin keväällä 2016 turvapaikanhakijoiden suomen kielen ja kulttuurin opettajana SPR:n hätämajoitusyksikössä. Silloin tavoitteekseni vahvistui tulla S2-opettajaksi, eli opettamaan suomea toisena kielenä. Olen työskennellyt kääntäjänä yli 20 vuotta, ja kääntäjälle oman äidinkielen osaaminen on tärkeintä. Uskon, että tästä kokemuksesta on minulle hyötyä työssä suomen kielen opettajana.

Minusta on hienoa, että meillä Suomessa aikuinen ihminen voi päästä opiskelemaan ilmaiseksi uutta ammattia itselleen. Opetus Oulun ammattikorkeakoulussa on korkeatasoista, ja etäopiskeluryhmässä pääsen suoraan käsiksi tulevaisuuden opetusvälineisiin ja menetelmiin, joita verkossa voi käyttää. Olen onnekas ihminen, kun olen saanut tämän mahdollisuuden. Ainoa kompastuskiveni tässä projektissa on jo aiemmin mainittu aikapula: yrittäjän on tehtävä töitä silloin kun niitä on tarjolla, ja usein on sellainen tilanne, että työt kasautuvat tietyille ajanjaksoille, eikä asiakas voi odottaa. Välillä joudun varastamaan opiskeluajan yöunista, mutta taas toisaalta välillä minulla voi pitkiäkin jaksoja, jolloin voin täysin keskittyä opiskeluun.