Palautteen kerääminen ja opiksi ottaminen

10.1 Kehität omaa toimintaasi opettajana ja ohjaajana keräämäsi palautteen perusteella.


Opetusharjoittelussa sain palautetta ohjaavalta opettajalta jokaisen opetuskerran jälkeen, ja muokkasin suunnitelmia sen mukaisesti. Ohjaava opettaja neuvoi etenkin harjoitusten teettämisessä, ja kehotti antamaan opiskelijoille enemmän vastuuta. Ohjaava opettaja neuvoi alussa myös kurinpitoon - sitä en alkuvaiheessa huomannut tehdä, koska opiskelijat olivat periaatteessa aikuisia.

Kurssin edetessä keräsin opiskelijoilta kirjallista palautetta sekä kurssin rakenteesta - koska käytännössä suunnittelin sen itse - että omasta toiminnastani opettajana.

Palautteessa kysyin:
Vastasiko kurssin sisältö ja rakenne odotuksiasi?
Jos ei, niin mitä muuta olisit toivonut kurssilla käsiteltävän?
Miten kurssin sisältöä ja rakennetta voisi kehittää?
Oliko kurssilla jokin harjoitus tms. josta pidit erityisesti / et erityisesti pitänyt?
Miten opettaja mielestäsi suoriutui tehtävästään? Voit esim. antaa arvosanan 1 – 5 ja/tai sanallisen palautteen. Mikä oli hyvää, mikä oli huonoa, mitä voisi parantaa?

Kurssin sisällöstä ja rakenteesta tuli kirjavaa palautetta, mutta moni valitteli kiirettä ja sitä, että itsenäistä työskentelyä oli liikaa. Osa toivoi enemmän keskusteluharjoituksia ja ääntämistä, osa enemmän luennointia. Itsekin pidin aikataulua ikävänä, koska kurssi oli jaettu 4 x 45 minuutin opetuskertoihin, ja siten se jakautui runsaan kuukauden mittaiselle ajalle, jolloin tuntui, ettei juuri mitään ehditty tekemään. Kun kuitenkin kyse oli ko. koulutusohjelman ainoasta englannin kielen kurssista, uskon, että se olisi ollut tuloksellisempi pidemmälle ajanjaksolle jaettuna, jolloin opiskelijoilla olisi ollut aikaa sisäistää oppimansa, mahdollisesti jopa harjoitella sitä, ja opettajalla olisi ollut aikaa antaa palautetta.

Omasta opetuksestani sain pääosin ihan hyviä arvioita, mutta moni huomautti siitä, että tehtävänannot olivat välillä epäselviä. Osa tehtävänannoista tuli sähköpostilla, osa oli Moodlessa, ja osa ohjeista annettiin oppitunneilla. Opiskelijat huomauttivat siitä, että tehtävänannoissa saatoin käyttää eri termejä. Tämä johtui osittain siitä, että en osannut käyttää Moodlea - olisin tarvinnut siihen opastusta -  ja siitä, että en ole ennen opettanut englanniksi, joten käytettävät termit olivat minulle itsellenikin vieraita. Lisäksi moni harjoitus sai lopullisen muotonsa vasta kurssin edetessä, ja siksi - omasta mielestäni - täydensin ohjeita. Joka tapauksessa opin, että välineiden käyttöä on syytä harjoitella etukäteen, ja että viestintää tulisi yrittää tarkastella vastaanottajan näkökulmasta.

Tämän ja aiemmin saamani palautteen perusteella uskon, että hiukan tekniikkaa hiomalla minusta tulee hyvä opettaja. Henkilökohtainen käsitykseni on, että hyväksi opettajaksi ei voi oppia, ellei siihen ole luotaisia edellytyksiä, ja kaikilla niitä ei ole. Yliopistossa opiskellessa olin sitä mieltä, että minusta ei ole opettajaksi, enkä edes halua sellaiseksi, mutta kun vuosien varrella olen ajatunut opettamaan - milloin mitäkin, mm. itämaista tanssia - olen saanut siitä hyvää palautetta, ja se innosti minut opiskelemaan opettajaksi. Myös koulutuksen aikana, webinaariosuuksissa, saamani palaute oli hyvin positiivista. Uskon, että minussa on luonteenpiirteitä, jotka sopivat opettajalle, kuten vilpitön opettamisen halu.

Pedagoginen malli

• Suunnittelun tärkeä työväline
• Malli, tapa organisoida opetus- ja oppimistapahtumia siten, että oppiminen tapahtuu pedagogisesti taidokkaasti ja strukturoidusti
• Taustalla vaikutta tämänhetkinen ymmärrys oppimisen luonteesta

Tyypillisiä pedagogisia malleja:

• kokemuksellinen oppiminen
• yhteistoiminnallinen oppiminen
• case-pohjainen oppiminen
• tutkivan oppimisen malli
• aktivoiva opetus
• ongelmakeskeinen- tai lähtöinen malli (PBL)
• Diana-malli (dialoginen ja yhteisöllinen)
• projektioppiminen
• kognitiivinen oppipoikamalli 
• draama
• simulaatiot

Lähde: HAMK/ Silander & Koli 2013

Pitäisi piirtää auki oppimisprosessikuvaaja, ja näyttää se myös opiskelijoille.

Seuraavaksi pedagoginen käsikirjoitus.

Strukturointi jäsentää oppimisprosessia.

Yhteistoiminnallinen oppiminen:

Opiskelijat jaetaan kotiryhmiin, joista kustakin lähtee yksi asiantuntijaryhmään ⇒ at-ryhmät työskentelivät pari viikkoa asiaa ⇒ palasi opettamaan omaan kotiryhmäänsä asian ⇒ kaikki oppii kaiken ⇒ sitouttaminen ja vastuu, yhteisöllisyys

http://wwwedu.oulu.fi/homepage/ktloped/pedsem/lv2002/posem.htm

Yhdessäoppimisen keskeisiä periaatteita ja vaikutuksia. (Sahlberg & Leppilampi, 1994, 76)

DIANA-malli:

Oppimisprosessi etenee autenttisesti (?) ja dialogisesti. Opettaja luo kokonaiskuvan käsiteltävästä asiasta ja oppimistavoitteet puetaan kysymyslauseiksi. Tietoa rakennetaan yhdessä.

Katso: https://blogs.helsinki.fi/valt-opekesk/dianamalli/

(Dialogical Authentic Netlearning Activity Model) Esimerkkimalli:

A.     Yhteisen perustan luominen

1.     dialogisen ja autenttisen oppimisen idea

2.     opintopiierien valmentautuminen dialogiseen työskentelyyn, blogien luominen

3.     yhteisen työskentelyn jäsentäminen, aikataulutus ja käynnistäminen

B.     Autenttisuus oppimisessa

1.     Autenttisten oppimiskysymyksien etsiminen ja kirjaaminen blogiin (opintopiirin verkkotapaaminen)

2.     Yhteiskunnalliste vaatimukset opettajan dialogiselle verkostoitumiselle – opintopiiri kirjaa blogiin, mitä aikovat tuottaa verkostoitumisen tueksi (kuvio, malli, aineisto, tapa)

C.     Dialoginen työskentely ja oppiminen

1.     Dialoginen oppimiskysymysten ratkaisu, työskentely ja tiedon rakentelu opintopiirin blogissa (ratkaisumalleka)

2.     Dialogisin työtavoij rakentaen, kaikki osallisina

3.     Dialoginen tiedusteleminen mukana tiedon rakentamisessa

D.     Oppimisen uudelleen suuntaaminen ja osaamisen kehittäminen

1.     Löydä puuttuvat palat – uudet kysymykset blogiin

2.     Ryhmäarviointi; itse- ja vertaisarviointi – kehittymisen paikka

Ongelmakeskeinen oppiminen (PBL):

• opiskelijat ratkovat esimerkiksi työelämässä vastaan tulevia käyttötapauksia, haasteita ja ongelmia
• luettua ja opiskeltua tietoa päästään soveltamaan käytännössä
• opiskelijat työskentelevät pienissä ryhmissä, ja itse opiskelu tapahtuu avoimia kysymyksiä asettamalla.
• opettajan rooli on pienryhmätyöskentelyn eli tutoriaalin ajan toimia opiskelun ohjaajana eikä tarjota valmiita vastauksia
• yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen eli työryhmänä toimiminen, verkkoympäristössä ryhmän merkitys nousee keskeiseksi
• PBL-verkkototeutuksen eri vaiheet perustuvat samanaikaiseen ja eriaikaiseen verkkotyöskentelyyn
• mielekkäästi toteutettavan eri- ja samanaikaisen verkkovuorovaikutuksen sekä itsenäisesti ja ryhmässä tapahtuvan lähi- ja etätyöskentelyn yhdistäminen vaatii pedagogisten ja teknisten ratkaisujen huolellista suunnittelua

Projektioppimisen malli:

• projektilla on selkeät tavoitteet, aikataulu ja resurssit (myös toimijoilla
• oppiminen voi tapahtua konkreettisten tuotanto-, tutkimus-, tai kehittämisprojektien puitteissa tai aito asiakastyö 
• oppijat pyrkivät ratkaisemaan todellisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan, kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, keräämällä ja analysoimalla saatua tietoa, työskentelemällä (toteutus) tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä sekä kommunikoimalla ideoitaan ja saatuja löydöksiään muille 
• vaiheet esim. 

Lähtötilanne → Toteutus → Arviointi

Case-pohjainen /tapausperustainen oppiminen

- tapausperustaista (caset) opetusta käytetään vastaan tulevien

ongelmien ratkaisussa

- opetus on opiskelijakeskeistä,vuorovaikutteista sekä ankkuroitua

todellisiin tilanteisiin/tapahtumiin (lehtileike, tarina, kuva, video, ...)

- opetustilanteessa opiskelijat käsittelevät jotakin esimerkkitapausta

aiempien kokemustensa sekä koulutuksessa oppimiensa tietojen ja taitojen avulla

- tapausperusteisuus pyrkii tiedon rakentamisen lisäksi kehittämään

analyyttistä päättelyä, yhteistyötaitoja, viestintätaitoja, soveltamiskykyä sekä luovuutta

Kuva: http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/tutkivaoppiminenmain.html

Tutkiva oppiminen

Aktivoiva opetus verkossa

• perusajatuksena on antaa opiskelijalle vastuu oppimisesta • aktivoivien menetelmien kautta tehdä opetuksesta aktivoivaa ja motivoivaa • kirjoittaminen on keskeistä • kolme vaihetta: • diagnosointi ja aktivointi ( opiskelijan aiemmat käsitykset ja niiden aktivointi) • oppimisprosessin ja reflektiivisen ajattelun tukeminen (tiedon rakentuminen) • palaute sekä kokonaisvaltainen arviointi

Oppipoika-kisälli

• tavoitteena oppia asiantuntijoiden käyttämiä ajattelu-ja toimintamalleja • asiantuntijan ajattelumallit ja ongelmanratkaisut tehdään näkyväksi opiskelijalle • opiskelija havannoi ja harjoittelee ohjauksessa • oppiminen nähdään asiantuntijuuden kasvamisen prosessina, jossa opiskelija kohtaa työelämän aidot tilanteet, ongelmat, työmenetelmät ja -tavat • tärkeässä roolissa asiantuntijan työskentelyn ulkoistaminen ja miten saada opiskelija havannoimaan • Scaffolding-ohjaus merkityksellisessä asemassa

Turvallisuus

Tavoite: "Opettajaopiskelija tietää oman alansa opettajan työhön liittyvät turvallisuusohjeet ja –asiakirjat. Niitä reflektoiden hän suunnittelee omaan opetukseensa ja ohjaukseensa liittyvän turvallisuuskartoituksen, jossa ottaa huomioon opiskelijoiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden."

"Aikuiset ovat vastuussa siitä, että jokaisella lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on kasvu- ja oppimisympäristö, jossa on mahdollista kasvaa, kehittyä ja opiskella turvallisesti." (Lähde: https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas)

Mitä tarkoittavat käsitteet fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen turvallisuus?

Fyysinen turvallisuus

Fyysinen turvallisuus tarkoittaa fyysisten tilojen, rakennusten, teknisten järjestelmien ja laitteiden sekä lähiympäristön turvallisuutta. Laskisin mukaan myös sen, että turvallisuudesta vastaava henkilö (opetustilanteessa opettaja) tietää, miten eri tilanteissa on toimittava, ja osaa estää ja ennakoida vaaratilanteita sekä ohjata oppilaat turvaan. Fyysinen turvallisuus sisältää myös yksilön ruumiillisen koskemattomuuden sekä ympäristön väkivallattomuuden.

Esteettömyys on myös osa fyysistä turvallisuutta heille, joilla on rajoituksia liikunnan tai aistien käytön suhteen. Turvallisuuden kokeminen muutoinkin on yksilöllistä, ja siihen myös tilat ja niiden valaistus voivat vaikuttaa.

"Turvallisuuskulttuurin lähtökohtana on luottamuksellinen ja turvallinen työskentelyilmapiiri".

Psyykkinen turvallisuus

Turvallisuus on tunne. Jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin, ja jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi. Opettajan tulisi omalla toiminnallaan varmistaa, että jokainen tulee samanarvoisesti kohdelluksi ja kuulluksi.

Psyykkistä turvallisuutta voidaan edistää vahvistamalla tunnetaitoja ja itsetuntoa, sekä tukemalla ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä.

Sosiaalinen turvallisuus

Jokaisella ihmisellä on tarve kuulua joukkoon ja olla osa yhteisöä. Toisen asteen opintojen yhtensä tavoitteensa on myös opettaa nuori toimimaan erilaisissa yhteisöissä. Vastuullisen henkilökunnan tulee osata havaita kiusaamistapaukset ja kitkeä kiusaaminen pois. Myös seksuaalinen häirinnän tunnistaminen ja tiedostaminen, ja välitön puuttuminen siihen on tärkeää.

Pedagoginen turvallisuus

Pedagogiseen turvallisuuteen lasketaan lähinnä turvallisuuskasvatus: se, että oppija oppii toimimaan oman ja muiden turvallisuuden huomioon ottaen.

Turvallisuusosaamiseen liittyviä taitoja ovat esimerkiksi:

Toiminta eri tilanteissa huolehtien omasta ja muiden turvallisuudesta

Turvallinen liikkuminen liikenteessä

Vaaratilanteiden ennakointi ja niissä toimiminen

Keskeisten turvallisuussymbolien tunnistaminen

Yksityisyyden ja henkilökohtaisten rajojen suojaaminen

Toiminta kuluttajana

Tieto- ja viestintäteknologian vastuullinen käyttö

(Lähde: https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/pedagoginen_turvallisuus)

Itse ajattelen, että turvallisuuteen kuuluu myös se, että oppija voi luottaa opettajan opetukseen: siihen, ettei tämä yritä syöttää oppijalle opetettavan asian ohella omaa maailmankuvaansa, vaan pyrkii kasvattamaan oppijaa suhtautumaan kriittisesti myös itseensä. Tähän liittyy myös lainaamassani listassa viimeisenä mainittu tieto- ja viestintäteknologia. Yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista taidoista nykyaikana on medialukutaito ja terve kriittisyys eri medioissa esitettyjä väitteitä kohtaan.

Mitkä turvallisuuteen liittyvät lait ja dokumentit opettajan täytyy tuntea?

Pelastuslaki määrittää, että sellaisiin rakennuksiin tai muihin kohteisiin, jotka ovat poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampia tai joissa vaaran tai mahdollsien onnettomuuden vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavia, on laadittava pelastussuunnitelma (pelastuslaki §15, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379#L3P15).

Opetustoimen turvallisuusoppaan mukaan oppilaitoksen henkilöstö on otettava mukaan suunnitelmaa laadittaessa, ja suunnitelma on tehtävä henkilöstölle ja opiskelijoille tutuksi. Osa suunnitelman toteutusta on säännöllisin väliajoin tehtävät pelastusharjoitukset.
(https://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/suunnitelmat_ja_asiakirjat/pelastautumiseen_liittyvat_suunnitelmat)

Opettajan kannalta keskeisimmät kohdat työturvallisuuslaissa ovat ehkä luvut 3 ja 4. 3. luvussa, Yhteistoiminta (17 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#a738-2002), todetaan, että "Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla." Siinä määritellään erityisesti työantajan velvollisuuksia. Luvussa 4 puolestaan pääsääntöisesti määritetään työntekijän velvollisuuksia, joihin kuuluu mm. määräysten ja ohjeiden noudattaminen sekä järjestyksen ja siisteyden ylläpitäminen, sekä vioista ja puutteellisuuksista ilmoittaminen ja niiden poistaminen.

Työturvallisuuslain 2. luvussa 9 § määrittää, että työnantajalla on oltava työsuojelun toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on turvallisuuden ja terveellisyyden edistäminen ja työntekijän toimintakyvyn ylläpitäminen.

Turvallisuussuunnitelma

Opetusharjoittelupaikkani OAMK:n Kotkantien kampuksen turvallisuussuunnitelmat löytyvät verkosta, mikä on kätevää, koska sieltä ne on helppo kenen tahansa talossa toimivan lukea. Ohjeissa annetaan selkeät ohjeet siitä, miten toimitaan erilaisissa vaaratilanteissa, ja kerrotaan, että harjoituksia on järjestettävä vähintään kerran lukuvuodessa. Yleisten turvallisuusohjeiden lisäksi on uusille opiskelijoille tarkoitettu pelastussuunnitelma.

Kuten ohjeissakin selvästi tulee esille, opettaja on vastuussa opetustilanteessa opiskelijoiden turvallisuudesta. Jos on esimerkiksi poistuttava rakennuksesta, opettajan tulee huolehtia siitä, että kaikki pääsevät kokoontumispaikalle. Uusien opiskelijoiden ohjeissa on myös pohjakartta.

Turvallisuusohjeissa on kolme keskeistä vaaratilanteen muotoa: 1) hätätilanne, jossa jollakulla on jokin hätä, ja on toimittava ihmisen auttamiseksi, 2) poistumistilanne, esimerkiksi tulipalon tai vastaavan varaltaja 3) uhkaustilanne, joka vaatii joko neuvottelua, pakenemista tai suojautumista, tai kaikkea niitä yhteensä.

Hätätilanteiden varalta kampuksella on ensikoulutettuja ihmisiä ja tarvittavat välineet. Poistumistilanteiden varalta on kokoontumispaikat parkkipaikoilla.

Ohjeissa uhkaustilanteisiin kehoitetaan pysymään rauhallisena ja antamaan uhkaajalle, mitä tämä haluaa, ja tilaisuus paeta, ja lopuksi todetaan: "Huom. Jokainen ihminen on yksilö. Paniikissa ihmisen toimintaa ei voi ennustaa. Mahdollisen uhkauksen alettua toimi oman kykysi mukaan vaarantamatta muita. Pakeneminen ei ole pelkuruutta!"

Käytännön harjoittelussa sain ohjaavalta opettajalta ohjeen pitää luokan ovet lukossa opetuksen aikana. Talossa on monia vartijoita, jotka oli helppo saada puhelimitse kiinni, joten arki sujui turvallisen tuntuisesti.

Opetusmateriaalissa olleessa videossa opiskelijapoika piilotteli synkän näköisenä veistä repussaan. Videon opettajan käytös poikaa kohtaan oli tylyä, ja omalta osaltaan tietenkin lisäsi uhkaa. Vaikka periaatteessa opettajan tulisi olla ystävällinen ja asiallinen kaikkia kohtaan, niin myös opettajat ovat ihmisiä, ja hyvälläkin opettajalla on huonoja päiviä. Videon kaltaisten uhkaavien tilanteiden ennaltaehkäisy on suurempi ja merkittävämpi asia kuin mihin yhden oppilaitoksen, saati yhden opettajan rahkeet riittävät, mutta varmaankin vilpitön halu pyrkiä pitämään ammattiminänsä tuntosarvet herkkinä oppilaidensa tuntemuksille edesauttaa ongelmien ehkäisyssä. Ettei ainakaan itse ole se korsi, joka kamelin selän katkaisee. Tiedän, että itselläni on ihmisenä töitä tehtävänä sen eteen, että osaisin suhtautua riittävän herkkätuntoisesti kaikkiin: olen sosiaalisesti kömpelö ja huono aistimaan muiden tuntemuksia. Ehkä kuitenkin tietoisuus siitä auttaa.

Turvallinen arki

Kiusaaminen

Koulumapujien taustalla on usein kiusaamista, ja kun lukee mediassa erilaisia kiusaamistarinoita, saa helposti sen käsityksen, että kiusaamista on kaikissa oppilaitoksissa, ja että sen ehkäiseminen on opettajille todella vaikeaa. Uskoakseni juuri edellä mainitsemiani tuntosarvia tarvitaan kiusaamisen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen. Itselleni tekisi varmasti hyvää opiskella kiusaamiseen puuttumista esimerkiksi sosiodraaman keinoin, koska en todellakaan osaa kuvitella, miten toimisin tilanteessa, jossa minun pitäisi vaikka ammattikorkeakoulussa - jossa opiskelijat ovat periaatteessa aikuisia - puuttua kiusaamiseen. Ymmärrän kuitenkin, että sellaiseen on puututtava välittömästi, kun sitä havaitsee.

Tietoturva

Sen lisäksi, että on itse huolehdittava siitä, että ei jätä kenenkään yksityistietoja toisten näkyville tai saataville, on syytä myös muistuttaa opiskelijoita tietoturvan merkityksestä nykypäivänä. EU:n tietosuoja-asetus GDRP koskee myös opettajia ja oppilaitoksia.